Parin viikon ruokalistamme; kolme päivää paistokalaa, yksi kalakeittopäivä, yksi rapumunakaspäivä, kaksi kanamunakaspäivää.
Seuraava viikko, neljä paistokalapäivää, yksi kanamunakaspäivä paahtoperunoilla, yksi vihannesgratiini- sienimunakaspäivä, yksi Kievinkanapäivä.
Ei kulunut punaista lihaa, mitä nyt vaimon aamiaisvoileivillä, minä en eineksistä välitä; juustoa, yms leivän päällä.
Tämmöistä meillä.
No tuossa on aika jolloinka ei ole kalaa kun itse ne kalastan mutta kun sitten se aika alkaa olen omavarainen kalan suhteen
Silloin myös syön kalaa enemmän joskus hyvin harvoin ostan Norjan kassikalaa ostan kuitenkin ja hyvää se mielestäni on
Muttei se voita Suomalaista siikaa taikka kuhaa hauki on minulle vän sellanen taikka tällänen kala
Ja syynä varmaan on ollut että aina saankin liian ison hauen joka on puumainen lihaltaan
Mutta vihannes kuuluu lähes päivittäiseen ruokaani jossain määrin etu päässä se on raasteena
Nyt kun hommasin koneen jolla saan raasteen nopeesti lautaselle en tee kun sen verran mitä menee ruoka annoksen mukana eikä seiso pöydällä raastettuna Mutta kyllä ruokaani sitten kuuluu myös punaista lihaa ja kanaa taikka broileria kaikki ruokani teen itse kotona varsinkin nyt kun pitää katsoa koska kaupassakkin käy terv tepivaari
Koitettu täällä että olisi 2-4 päivää viikosta kasvispäiviä, auttaa pitään painoa kurissa ja vähän terveydeksi. Mutta sen jälkeen kaikki kortit ovatkin pöydällä. En itse juuri pidä punaisesta lihasta niin kanaa se on useimmiten mutta syötiin me tuossa ihan perinteistä liha-kaalilaatikkoakin puoli viikkoa kun tehtiin vähän reilu erä…
Kalaa syödään aika paljon, juuri nyt ollut madekausi. Siinä olen onnekas koska naapurini on innokas verkkokalastaja, on saanut saalista paljon yli oman tarpeen. Ahvenfileet ovat jokaviikkoista herkkua, on kylällä puoliammattilainen kalamies joka luopuu fileistä puoleen hintaan verrattuna kaupan hintoihin. Viime viikolla emännän mieliksi jauhoin haukifileet ja tein pihvejä, no maistuivat minullekin. Silakkaa, muikkua ja kirjo- sekä norjanlohia suositaan.
Hakku- eli jauhelihaa kerran viikossa, usein kaaliruoissa. Broilerin koipireisiä kypsennän lämmityskaudella koko ajan takkani uuni osiossa, niitä sitten monessa muodossa nautitaan, retkut annan koiralle, kuolaa vieressä kun niitä perkaan.
Repertuaariini kuuluvat myös monilukuisina erilaiset keitot ja laatikkoruuat.
Jälkiruokia teen lähinnä puolukoista, tyrnistä, vadelmista, mansikoista ja raparperista, omasta pakasteesta paljolti suviaikaan itse kerättyjä.
Viikolla tein elämäni ensimmäisen kerran lusikkaleipiä. Ohjeen otin Marttaliiton nettisivuilta, väliin sakeata vattuhilloa. Pirun hyviä vaikka itse sanonkin olivat, piti vähän piilotella ahnailta katseilta.
Susheja en tee, pizzoja ja wrappeja harvoin.
Lohta, muikkuja, pallasta, possua, nautaa, maksaa, lihapullia, poronkäristystä ( nyt juuri), katkarapuja, makkaraa, maksamakkaraa, mustaamakkaraa, broileria, erilaisia keittoja joka lähtöön.
Juuresmuusia ( juuri nyt), juureksia, vihannesseoksia monta pussia, yrttejä, mansikoita, mustikoita( päivittäin), viilejä , jugurttia, voita, kasvilevitteitä, oliiviöljyä.
Leikkeleitä, juustoja, munia, täysmaitoa litrakaupalla, saskiaa
Hapanleipää ja muita vaaleampia juurileipiä kuten ”rustika”,
Jälkiruokina vanukkaita, pullia, joskus jätskiä ja muita satunnaisia.
Noista se viime kuukasi koostui eri muodoissaan.
”Paino 90 kg, pituus 183, ei läskiä, vaan täyttä rautaa”.
Noista Heikin esimerkkiruuista tippuvat hinta/laatunsa puolesta iso osa pois. Valmiseinekset eivät meillä kelpaa, poronkäristystä meillä kyllä syötäisiin mutta tuo kauppojen ”poronkäristys” on sitä luokkaa, että jos poromiehelle tarjoaisit, syömättä jättäisi. On nimittäin laadultaan samaa luokkaa kuin purkitettu sika/nautasäilyke.
Tuontikalaan ei meillä juurikaan ryhdytä, hätätilassa Suomessa kasvatettua kirjolohta ehkä, siis ehkä.
Äyriäisiä meillä kyllä käytetään, niitä kun saa myöskin tuorepakasteena. Leikkeleitä meillä ei käytä kuin vaimo, aamiaispöydässä.
Vihannekset meillä ostetaan tuoreina, pakastevihanneksia ei.
En kuitenkaan katso, että meillä syötäisiin jotenkin yksinkertaista ruokaa; valintaa suoritetaan joskus perusteellisestikkin.
Minä tuolla yhdellä nettisivulla laskin, tai paremminkin lasketutin painoindeksini, uuden laskutavan mukaan. Se oli ihan keskiarvossa, niinkuin pitikin, suunnilleen indeksi on 20, eli tarkka 19.7.
Jollain blogilla jo kerroinkin, että meillä syödään hyvinkin yksinkertaista maalaisruokaa, varsinkin arkipäiväivisin. Siihen listaan ei oikein ole otettavissa täältä mitään. Se sisältää harvinaisen usein perunaa ja lihaa, joskus kalaakin, mutta sekin jostain Norjan rannilkolta. Juureksia ja joskun jopa ”mennään munalla töihin”, niin ja punajuuri on minun herkkuani.
Tuo indeksi kertoo, että olet langanlaiha.
Minulla se on alle 30 eli n. 26-27 enkä ole lihava uudella tai vanhalla painoindeksillä laskettuna.
Mutta tuo indeksi ei ota huomioon luontaista ruumiinrakennetta tai, jonka luusto ja lihaksisto on jo luontaisesti vahva tai sellaiseksi aikanaan hankittu ja ylläpidetty.
Alhaisimmillaan 18-v se oli noin 24-25.
Minulla työterveydessä katsoi vain vyötärön ympärystä, totesi että se on nyt #1 juttu. Käski kaventaa sitä, 4 kk myöhemmin se oli 10 cm vähemmän ja hän oli iloinen. En muista numeroita tosin enää.
Oikein. Vyötärölihavuus on oikeastaan eri juttu, kuin painoindeksi kokonaisuutena. Ihminen voi olla hyvin hentoinen ja laihan oloinen ylä- ja alapäästään tai vaikka naamaltaan, mutta jostakin on kertynyt melkoinen keskivartalon pömppömaha, joka kertoo myös jotain sisäisen rasvan määrästä.