Minulla on kaksi norjalaista villapaitaa; lampaanvillaa.
Yli kymmenen vuotta sitten hankin (kuin Sulo Wilen, kun halavalla sain), kaksi ostin, toinen vieläkin käyttämätön, toinen päivittäisessä käytössä.
”Sisäänajo” näillä on seuraavanlainen; heti uutena kastetaan lämpimään mäntysuopaliuokseen, asetelleen kuivumaan pyykkitelineelle ns lappeelleen, ei siis roikkumaan.
Tämän käsittelyn jälkeen ne ovat valmiit ns kalastajakäyttöön. Kestävät sadettakin, pisarat valuvat pinnalta pois. Aivan uskomattoman lämmin ja joka sään pukine.
No, vuosien myötä on sinne jos tännekkin tullut kudosvaurioita, vaan; vaimopa osaa parsia ikävillapaidan aina vaan käyttökuntoon.
Ei meillä villasukkiakaan heitetä pois vaan parsitaan.
Kuinkahan monessa nykypäivän perheessä on edes tuota parsimisen taitoa? Ei, sinne roskikseen ja uutta tilalle. Se on kyllä mielestäni käsittämätöntä kulutuskulttuuria.
Minulla on useampi norjalaismallinen villapaita, emäntä näet himokutoja. Kerroin tästä mäntysuopaliotuksesta ja hän heti tivaamaan että kysy siltä Kallelta kuinka paljon vettä ja kuinka paljon suopaa, kuinka pitkään liotetaan.
Se tuo liuos minulla on 5ltr vettä ja 1ltr suopaa lämmitettynä. Villapaidan annetaan olla liuoksessa puolisen tuntia ja sitten valumaan ja kuivumaan; hyvä tulee.
Oli näitä norjan paitoja aika montakin nyt ei ole enää kun yksi pitäis mennä käymään Norvaylla eli pohjoisen tiellä josta nimi Norja pohjautuu
On muuten konsti tuo suopa asia pitää kokeilla heti kunhan saan uuden hankittua
No se menee ensi vuoteen muuten on ne lämpösiä niissä ei helpolla tule vilu pusakkaan terv tepivaari
Tepi; eipä tarvitse Norjaan lähteä
. Useassakin kaupassa myydään Norwool merkillä 100% norjalaisvillasta kudottuja villapaitoja, ovat laadukkaita jos tosin melko hinnakkaitakin.
Eiköhän meillä jokaisella, ainakin vanhemmalla ihmisellä ole jossain vaiheessa ollut noita mainittuja villapaitoja. Kaikkihan siihen aikaan osasivat kutoa, paitsi minä. Meillä äitimuori ensin keritsi lampaat ja sitten käsitteli villat, usein myös teollisella käsittelijällä, joka myös muokkasi taljat toiveiden mukaisesti. Niitä villasukkia on vieläkin, villapaidat on pidetty vähävaroijhin.
No en saanut Pentti patalappua kolmessa vuodessa valmiiksi ettet ole ainoa joka ei sitten osaa kutomisen jaloa taitoa
Tosin eipä siitä metalli mies / asentajajalle olisi paljon apuja ollut
Mutta ostamalla Norjssa sellasen saa tosin nykyään maksaa on kyllä sen väärtti terv tepivaari