Ikivanha karjalais-venäläinen tapa kuivata suolattua kalaa kalasäilykkeeksi (vobla). Savossa ja Kainuussa muikkua hapatettiin, kessäytettiin; sukua ruotsalaiselle surströmmingille. Kumpaakaan en suuhuni laittaisi.
Ihmisille tarkoitettu muikku puhkotaan, päät jätetään ja laitetaan kuivasuolaukseen yli yön jääkaappiin. Suolauksen jälkeen nopea huuhdonta ja kuivaus.
Mirrille tulevia kuivamuikkuja en suolaa enkä puhko.
Kuivumisaika kalalle on n kahden yön yli. Säilyy paperipussissa, valolta suojattuna vaikka vuosia.
Mainio suolapala ja mahdollisimman monella tavalla käytettävä kalasäilyke.
Tuo suolattu/kuivattu kala on esim Eestissä todella suosittu herkku mutta kun se valmistetaan aika usein teollisesti, en osaa luottaa raaka-aineen tuoreuteen, sitä sen on ehdottomasti oltava.
Sinulla on niin hyvät muikkuohjeet ja herkut, mutta eikös niistä tule isovarvas kipeäksi kun liikaa syö ?
Eipä se ole nykyisin se kihti vaivannut. Sain Tallinnasta hyvän lääkkeen; tarvittaessa otettava. On toiminut ja pariin vuoteen en ole tarvinnut lääkitystä.
Toisaalta; nahalliseen pikkukalaan hieman pidättyvästi kyllä olen suhtautunut.
Joskus tuosta kuivamuikusta olen tehnyt kanoillemme rouhetta; ihan kookkaassa morttelissa maissinjyvien kera, hyvin on kelvannut.
Ei kai ne isot varpaat tule kipeiksi jos ei ole oluella hankittua sairautta teen aika lailla samoilla ohjeilla Kallen kanssa muikkua kun sitä saan terv tepivaari
Minä nyt yritän pitää nuo puriiniarvot kohtuullisen kurissa; pientä nahkoineen syötävää kalaa kohtuudella, oluttakin kohtuudella, broileria nahkoineen en syö, riistaa (varsinkin hirvieläimet), korkeintaan kerran kuukaudessa … jne.