Se on tuo meidän Mirri sitten tavattoman utelias tyyppi. Kuten artikkelikuvastakin näkyy; kaikki kiinnostaa.
Siinä Mirri mönkijän ratissa, vaan eipä tuo ajokortti riitä tieliikenteeseen, joten Mirrin on vain otettava ”kylmät tyypit”.
En ole oikeastaan koskaan tiedostanut, miten uteliaita kissat ovat, vai olisikohan ainoastaan yksilöominaisuus.
Selvisi muuten sattumalta viikonloppuna tuon Vanhan Mirrinkin kohtalo; jo puoli vuotta sitten oli kuollut, näin kertoili omistaja, joka muuten oli ollut tietoinen Vanhan Mirrin ”päiväkodista”.
Eilen tosi lämmin iltapäivästä; miltei tunnin verran Mirrin kanssa istuksittiin ulkorapulla auringosta nauttien.
Kyllä kevät on hienoa aikaa.
Voi miten nätti Mirri, hieno kuva. Juu, kyllä kisut ehtii joka paikkaan.
Oikeastaan tuota olen miettinytkin; miksiköhän kissat aika harvoin joutuvat ongelmatilanteisiin, huolimatta siitä, että ovat niin loputtoman uteliaita.
Kissoilla lienee älykkyyttä selviytyä pulmatilanteista, pahoistakin.
Äsken juuri poikkesin pihalla kun tästä pöytäni äärestä en ole n runsaaseen tuntiin saanut näköhavaintoa Mirristä. Ajattelin samalla viedä kanoille aamupalalihapullat ja samalla Mirrikin saisi osansa; muikut kun loppuivat jo eilen.
No, siinähän se Mirri ulko-oven takana, lie ollut siinä jo runsaan tunnin minua odottamassa.
Kanalaan vein lihapullat ja samalla selvisi sekin, mitä kautta Mirri sinne kulkee. Saivat sitten kanat, että Mirri lihapulla-annoksensa. Ihan sovinnossa söivät.