Mirrin metkuja 2.

Meillä kun on joka aamu tuo postipolkumme ja Mirrihän ei sitä jätä väliin.

Olen oppinut sen, että kun en näe tuolla laatikolla Mirriä missään, se on takuuvarmasti aivan kantapäitteni takana; näin tänäkin aamuna.

Minähän sitten kyllä osasin varoa, vilkaisinpa taakseni ja siellähän se Mirri, alkoi puskea pohkeisiini ja aivan kiinni minussa. Ellen tietäisi, helposti menettäisin tasapainoni, vaan kun Mirrin metkut jo tunnen.

Se on uskomaton otus tuommoinen, uskoisin, aivan villiintyneen kissan pentu; omatoimisesti pihaamme tuli aivan pentuna ja asettui taloksi. Sillä olisi täysi mahdollisuus lähteä niin halutessaan vaikka minne, vaan ei lähde. Pelkkä ruoka sitä tuskin pitelee reviirillään.

Mirri muuten ei siedä ketään muita ihmisiä läheisyydessään kuin vaimoni ja minut. Jos pihaamme tulee muu auto kuin meidän omamme; ei näy Mirriä missään, eikä edes vähään aikaan.

Semmoinen se meidän Mirri.

 

5 vastausta artikkeliin “Mirrin metkuja 2.”

  1. No noinhan ne tekee ei kaikki suinkaan jotkut vaan tulee puskemaan ja noin merkkaa omansa terv tepivaari

  2. Taitaa olla Kalle molemmin puolinen omistaminen menossa mutta hyvä kun miriille on turvallinen koti olemassa
    Missä saa liikkua oman päänsä mukaan saa siinä hiiret ja myyrät samalla ns kyytiä terv tepivaari

  3. Mua hiukan riipoo kun meni vanhassa koeessa iran kuvista suurin osa kun koneesta meni kovalvy
    no olihan tuo kannettava jo 12 vuotias joka päivä päällä
    Kännyssä on kuvia vielä muttei ole saanut aikaan ohjelmaa jolla ne siirtäs uudelle koneelle terv tepivaari

  4. Mulla on koira se oikea ja suurin syy on siinä että se pakottaa lähteen ulos useamman kerran päivässä kakka reisulle kävellen
    Mutta kyllä näillä mirreillä oma paikkansa on ihmisien seuralaisina vaikka olisi ns ulko kissoja terv tepivaari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *