Aamuisin tietenkin Pikkumirri on oven takana passissa; sitten postipolulle. Aamurituaaliin tietenkin kuuluu kun Pikkumirri kellahtaa selälleen ja on raapivinaan minua; kynnet visusti sisällä
Aamiaisen (minun sekä Pikkumirrin) jälkeen, olen tuosta ikkunastani seuraillut tuon touhuja. Vaanii, hyökkäilee olemattomien saaliiden perässä. Siis muuten viihtyy lumessa, kaivaa joskus lumeen niin isoja koloja, että itse mahtuu sisään; sieltä sitten vaanitaan olematonta saalista ja tehdään uskomattomia hyökkäyshyppyjä yms.
Siis uskottava on, että kissa on erakko ja ei vaadi laumaa.
Vaan mitenpä tietäjät selittävät sen, että kun tulen ulos; Pikkumirri ei jätä minua hetkeksikään eroon. Jos en sitä nyt juuri näe; kutsu ja sieltähän tämä sankari tulee, siis erakkoko?
Pikkumirristä olisi jo näin lyhyen ystävyytemme aikana tuhatkin kerrottaa juttua, no, toistaiseksi olkoon.
Tänään kanalassa käydessäni tai oikeastaan käydessämme; veimme vedet ja muonat ja takaisin pihan ydinkohtaan; ykskaks, Pikkumirri heittäytyi selälleen ja tavoitteli jalkojani; kävelehän siinä sitten normaalisti.
Jos joku ikäiseni ja ikänsä koirien kanssa asuneena ja toimineena, kuvittelisi oppivansa uutta.
Minä nyt päivä päivältä noiden Mirriemme kautta opin jatkuvasti uutta.
Itselleni on tuo koirien ”sielunelämä” on tuttua ja vaikka kissojakin on ollut, niin pidän kyllä ainutlaatuisena Kalle sinun ja mirrisi välistä yhteiseloa ja kirjoittaessasi niistä, niin aina suurella mielenkiinnolla odotan jatkoa kerronnallesi, joka on melko kattava vaikka kokemuspohjaisen tutkimuksen lähteeksi.
Katos Arvi, pakkohan minun on kirjoittaa pelkästään kokemuspohjaisesti, teoriatietoa kun minulla ei juurikaan ole.
Se tuo kissojen maailma minulle nykyisellään on ehtymätön mielenkiinnon kohde.
Tuossa pari vuotta sitten hoitelin kaverin kissoja kun sinne menin samaaan aikaan kissat oli rivissä odottamassa
sellasia ne Arttu ja minttu nimestään huolimatta oli narttu kissa kuten mintttukin talon poika oli antanut nimen ja ei tiennyt kumpi kissa oli
Siinä oli puskemista ja kun olivat syöneet tuli syliin kehräämään ne olivat sellasia kissoja terv tepivaari
No alkuun meni että tuo Arttu vierasti minua minä kun haisinkin koiralle mutta kun se näki iraplikan meni iran tassujen väliin ja makas siinä kun toinen nuoli
Kohta ne oli tassujen välissä molemmat ja ira hoiti niitä
Kun isäntä väki tuli kotiin menin iran kanssa sinne ne katseli pitkään kun ira alkoi oleen emon hommissa mutta eipä siihen hommaan kissojen puolelta kelvannut kun ira
Se sai kissat molemmat kaverikseen terv tepivaari
Kyllä Kallen kelpaa, kun on mukava kaveri touhuissa mukana.
Äläs Hannu muuta sano. En olisi koskaan uskonut, että kissa käyttäytyisi näin. En sitten kyllä tiedä onkohan tuo kissalle tyypillistä käyttäytymistä.
Nykyisellään olen melkoisesti hankkinut tietoa kissojen käyttäytymisestä, ainut varma asia mielestäni on varsinkin tuon Mirrin suhteen, en liene ainut, jolle tuo mirrimäisten kissojen käyttäytyminen on vähintäänkin arvoituksellista.
Tänään kun sitten konetöiden lisäksi piti kolailla pienimpiä nurkkia; ei se niinkään helppoa ollut, Mirri kun tykkäsi heittäytyä kolan päälle pitkäkseen. Sait siinä sitten työn lisäksi varoa Mirrin oivalluksia.
Kummallinen kissa, mielestäni aivan rakastaa lunta; saattaa heittäytyä hankeen seljälleen ja alkaa nuoleksimaan tassujaan.
Tietenkin se on ymmärrettävää kun se on meidän Mirri, ei sitä mihinkään käyttäytymisformaattiin mitenkään voi asettaa, se kun on meidän Pikkumirri.