Nyt on jo toista vuotta siitä kun Mirri valitsi perheemme omakseen. Olimme silloin, kun Mirristä ensimmäiset havainnot tein riistakameran kuvista, jonkin asteisen ongelman edessä. En raskinut pikkuista hävittää mutta jotain ajattelin tehdä kuitenkin. Tilanne meillä on siinä mielessä vaikeahko, että vaimon sairauden vuoksi ei ollut mahdollista Mirriä sisätiloihin ottaa, joten?
Päädyin sitten siihen, että yritän tarjota Mirrille mahdollisimman mukavat olot; kuiva ja lämpimähkö makuutila, varmasti riittävä ravinto. Paljon yhdessäoloa ja kas; Mirrihän, vaikka selkeästi oli villiintyneen kissan jälkeläinen ja se näkyy vieläkin Mirrin käyttäytymisessä, leimautui yllättävän nopeasti minuun ja myöhemmin vaimoonkin. Vieraita ei tosin siedä, ei alkuunkaan.
Mirrin käyttäytyminen on osoittautunut, kissasta ja vielä uroksesta, varsin poikkeukselliseksi, olettaisin. Mirri ei kuljekkaan omia teitään vaan pysyttelee pihapiirin sisällä; so meillä n 50m talosta ympäriinsä. asia on tullut todennettua monin havainnoin, riistakamera, päiväsaikaiset havainnot jne.
Tuo Mirrin ”poikkeuksellinen” käytös ilmeni myöskin kun olin Tallinnassa pari päivää; vaimon kertoman mukaan Mirri makoili kaiket ajat ajoleikkurin päällä, Mirrin mielipaikka.
Kun sitten Tallinnasta kotiuduin, oli Mirri oitis vastassa talon nurkalla.
Minun kokemukseni kissoista, kuten olen kertonutkin on edelleenkin varsin ohut; pääasiassa lukemiani havaintoja, joiden tiedot eivät nyt aina perustu aktiivisiin kokemuksiin.
Ensi talveksi rakentelen ns kissanluukut tuonne saunakamariin, siellä olisi Mirrillä sitten aina suht lämpimät olot. Se kun näköjään tuntuu viihtyvän minun saunatuolillani merkittävän hyvin. Liekkö siihen tarttunut tavallista voimakkaampi tuoksu/haju minusta?
Näin se Mirrin kanssa on mennyt ja menee; uskollinen vanhan miehen kaveri.
Meillä kun pari päivää sitten ilmestyi yöllinen supikoiran pentu pihaan; jostain syystä siinä klo 01 aikaan kun se supinpentu tuli; Mirri syöksähti … ajoleikkurin penkiltä maahan ja supinuorukaista vietiin. Kuvannee ilmeisesti sitäkin Mirrin kiinnostusta ajoleikkuriin, että näkyi osan yöstäkin nukkuvan sen penkillä.
Vaimo kun kertoili torstaina torilla tapauksesta, joku kysäisi; ”tappoikos Kalle sen supin”, johon vaimo vastasi, ei tietenkään.
Minua nuo supikoirat(kaan), eivät tippaakaan häiritse, pitäähän niidenkin saada elää.
Tämmöistä täältä vanhan kaupan pihalta näin juhannuksena.
Missä on se toinen kulkukissa? Eikös teillä ollut alunperin niitä kaksikin.
Olihan se vanha Mirri, ei ollut mikään kulkukissa, kuoli vuosi sitten.
Kaipa se kissakin ymmärtää puolustaan omaa reviiriään niin siitäkin vahdiksi on.
Nyt sitten on pihalle ilmestynyt nuori orava; kanojen siemenseokset saivat kyytiä.
Mirri muuten tuosta oravanpennusta ei ollut tietääkseenkään.
Aivan hyvin mirrien kanssa pärjää ne vaan on sellasia ne itse valitsee ihmisensä koirasta saa kaverin paljon helpommin
Ja sen ilme kertoo onko koira onnellinen elmäänsä sille on iso asia että isäntä pitää asioita ns kintaalla
Mulla tuo ira plikka tuli sohvalle viereeni ja aivan kylkeen kiinni siinä me kaksi katselimme teeveetä jos siellä oli koira niin ira plikka vikisi sille
Samoin ulkona oli tarkka että naapurien koirat tuli nuuhkittua joka paikasta varsinkin eräs valopoika seltti josta plikka piti ja kaverit olivat
En ole paljonkaan näitä mirrejä tavannut siskon kolli poika oli aikanaan ainoa josta vähän oli kokemusta
Se kun tuli ulos muut kollit meni äkkiä sisään oli muuten iso maatiais kissa myös musta valkoinen terv tepivaari
Tuohan on hyvä vaihtoehto jos ei voi varsinaisesti ottaa kissaa: Mirri saa mukavat olot, vaikka ei asu varsinaisesti talossa. Kollikissa voisi kyllä olla hyvä leikkauttaa jos mahdollista.
Mirrin pallit ovat jo jonkin aikaa olleet ellääkärin roskiksessa. Toisaalta, olen kuullut, sellaistakin, että se leikkaus ei välttämättä vähennä niitä vaellushaluja mutta kiistatta vähentää ei toivottujen pentueiden määrää.
Tänä aamuna Mirri osoitti ”suuruutensa”, pieni kooltaan vaikka onkin. Postipolulle mennessämme huomasi Mirri vieraan kissan etupihalla; häntä lipputankona vieraan perään ja sinne tunkeilija hävisi.
Lehden haimme ja aamu normalisoitui, toisaalta olin havaitsevani Mirrin rintakarvojen hieman pörhistyneen.
Juu, meillä oli joskus leikkaamattmia kolli-kissoja ja ne joutuivat tappeluihin, kollien mouruna on myös kamalaa kuultavaa. Yksi oli viioon poissa mutta palasi, toinen katosi kokonaan.