Tänä aamuna 03,02,25, taltioitui riistakameralle oivallinen episodi. Pikkuinen myyrä kipitti siinä lumikasan kuvetta; salamana syöksyi Mirri kuin paraskin pantteri paikalle ja niin sitten myyrästä tuli entinen myyrä.
Uskomattoman sähäkkä se tuo Mirri on liikkeissään, varsinainen mustavalkoinen salama.
Äsken sai I palkinnon so kourallinen pyöreitä muikkuja, onnistuneesta myyränmetsästyssuorituksesta.
Tyytyväisenä taas tuolla pytyn nokassa peseskelee turkkiaan; eihän arvostettu myyränmetsästäjä voi kalalle tuoksua.
On vaan mestareita pyytämään, ei tarvita muita pyydyksiä. Ja posti tietysti haettiin yhdessä ja nyt voi huokaista pesten itseään:))
Niin, katos Hannu, palkintomuikkujen jälkeen se pesu.
Postipolku olikin sitten tänä aamuna yllätyksellinen, ehdin jo talon nurkalle kun Mirri vasta säntäsi perääni; ilme oli mielestäni anteeksipyytävä mutta ymmärrän kun se aamuöinen myyräsafari saattoi olla rasittava ja kun vielä nukutti.
Lehti sitten haettiin ja Mirri sai aamiaisensa ja minä sisälle.
Semmoinen aamu.
Olen miettinyt, jos tulisikin sellainen aamu, että Mirriä ei seuranani olisikaan; aika mahdoton ajatus.
Kyllä niihin mirreihinkin kiintyy ja ne ovat sitten itse kiintyneitä kenet ovat hyväksyneet kissat ei hyväksyntää anna kelle hyvänsä terv tepivaari
No, tänään havahduin siihen, kun Mirri nousee jalkojani vasten; nyt sen tassut vaikka ovat harallaankin, Mirri vetää kyntensä sisään??
Kyllä kissat ovat minulle ehkä ikuinen arvoitus.