Mirri ja muikut.

Savustetun muikun ikuisena ystävänä, myös Mirrimme julistautuu samaan kastiin. Artikkelikuvassa tältä aamulta näkynee Mirrin antaumuksellinen herkuttelu.

Niin, ettäkö kissalle moista herkkua syötetetään, no eihän se oikeastaan kissalle menekkään vaan kaverilleni, kissaksikin kutsuttu ja ei sitä Mirrille syöttää tarvitse, se kun tunnetusti tarkan hajuaistinsa perusteella aistii savumuikun; suorastaan ryöstää muikut käsistäni.

Mitenkäs sitä sanotaankaan; sellainen kissa/koira kuin isäntäkin ja kääntäen.

Mirri se vaan on julistautunut kulinaristiksi, kuten … ?

Kannattaisi muuten artikkelikuvan mukaisesti kiinnittää huomiota Mirrin säkenöivän mustaan  turkkiin, kielinee … ?

 

3 vastausta artikkeliin “Mirri ja muikut.”

  1. Mirri ymmärtää hyvän ja saa samalla kiiltävän karvan terv tepivaari

  2. Kyllä kiinnitin huomion kiiltävään turkkiin, kielii hyvästä hoidosta ja Mirrin tyytyväisyydestä. Mahtaako ymmärtää millaisen loittovoiton sai kun löysi teidän perheen ja sinut isännäksi.

  3. Kyllähän tuo Mirri ymmärtänee saamansa hoidon ja huomion; tuo sen julki omalla käyttäytymisellään ja omalla tavallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *