Tänä aamuna kun tuonne postilaatikolle neljän maissa lähdimme; Mirri keksi aivan uuden jekun, se alkoi kulkea aivan jalkojeni välissä ja sitten vuoron perään tarrasi kaksin tassuin nilkkaani. Mirristä varmaan hauskaa … no ei välttämättä minusta. Sitten raapimaan postilaatikon pylvästä; minun reviiriäni, paluumatkalla tietenkin piti raapia sekä vaimon, että minun autoni renkaita.
On se aivan uskomatonta tuo Mirrin halu puskea käsiäni, jalkojani ja pyrkiä mahdollisimman paljon fyysiseen kosketukseen.
No sehän on Mirri, eräänlainen epäkissa mutta minulle vain niin tärkeä.
Nämä Mirristä kertovat jutut saa aina niin hyvälle mielelle. Mirri näyttää meille ihmisille kuinka tärkeää välittäminen on ja myös kertoa se kukin omalla tavallaan kuten Mirri sen tekee. Oikein hyvää joulua teille sinne ja kaikille eläimille joista pidätte hyvää huolta.
Kiitos vaan Hannu ja hyvää joulua Teillekkin, Mirjamille, Sinulle, Pekalle (meniköhän oikein) sekä Vilmalle.
Kyllä se vaan niin on, että juuri kissat opettavat mitä on välittäminen ja hyvä hoito.
Mirrille on varattu joulupakettikin; eestiläistä voblaa, kuivakalaa; ei tosin kääreessä vaan kuitenkin jouluaaton aterialle ja on sitä vanhalle Mirrillekkin riittävästi.
On muuten ihan mielenkiintoista kun on saavuttanut kahden täysin villiintyneen kissan luottamuksen varauksettomasti. Eivät liene niitä kaikkein helpoimpia kohteita.
Se on aivan noin kuten Hannu asian oikeasti ilmaisi eläin haluaa sanoa noilla tempuillaan olet mulle tärkeä
Kuten on koiran lipasu sillä se ilmoittaa olet kaverini monasti koira vielä hymyilee kun sillä on hyvä olla terv tepivaari