Eilen lumitöitä tehdessäni Pikkumirri ilmaantui jalkoihini; kaksi viikkoa, kaikki kauhukuvat ja nyt Pikkumirri luonani.
Voi tuota onnea ja autuutta; Pikkumirri on kotona.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Eilen lumitöitä tehdessäni Pikkumirri ilmaantui jalkoihini; kaksi viikkoa, kaikki kauhukuvat ja nyt Pikkumirri luonani.
Voi tuota onnea ja autuutta; Pikkumirri on kotona.
😊
Hyvä kun vihdoin tuli kotiin noilla mirreillä on omat kulkunsa eikä aina tiedä missä viipottavat hännät pystyssä
Ekana aina minlle tulee mieleen onko jäänyt auton alle taikka joku kaheli ampunut terv tepivaari
Olen onnellinen mirrin puolesta, mutta vieläkin onnellisempi olen Kallen puolesta ”tuhlaajapojan” kotiinpaluusta.
Nyt sinun pitää teurastaa lam…eiku särki sille särpimeksi juhlapöytään.
Joo, kyllä muutama, ei särki, vaan muikku pakkasesta, tuli illalla otettua sulamaan.
Pane nyt Mirrille paksu kettinki kaulaan ja panta jalkaan. Muuten, seurattavan sirun voi kissallekin hommata vaivattomasti.
Onhan näitä trackkereita ollut jo pian parikymmentä vuotta. Mikrosiru taas kertoo kissan omistajan jos omistaja on rekisteröitynyt.
Oho! Voinko vaan ilmestyi takaisin? Onjo hajua missä se oli?
Sepä tässä harmittaakin, eilen olisi ollut melko hyvät olosuhteet seurata mistäpäin Pikkumirri tuli, no, se mahdollisuus meni kanssa yön myötä.
Olisikohan kissan omistajataho pistäytynyt joululomalla?
Kissa kun on omin jaloin meille puolisen vuotta sitten tullut; mitäköhän tarkoittanet omistajataholla.
Naisissa Mirri kävi. Se on tavanomaista. Odotas vaan kun lauma naukuu ovella.
Muistelen Kallen aikaisemmin kertoneen että Mirrille on tehty kastraatio. Muistanko tai olenko ymmärtänyt väärin? Jos on tehty, eikös tämä vaikuta ehkäisevästi kissan sukupuoliviettiin ja sen mukaiseen käyttäytymiseen.
Ihan oikeassa olet; Pikkumirri kastruoitiin jo kesällä. Silti tiedän, että esim koirien osalta kylläkin seksíhalut eivät aina heti katoa, myöhemmin kyllä.
Lienee kissojen osalta melko sama juttu.
On se jotenkin mielenkiintoista tuo Pikkumirrin minuun leimautuminen; nyt entistä tiiviimmin kulkee kaikkialla mukanani ja jos pysähdyn, oitis Pikkumirri on sääressäni kiinni, ei aina asioita helpota mutta kyllä se sykähdyttävää on, varsinkin kun se nousee säärtäni pitkin, raapii housujani; kissan tapa merkata reviirinsä, tässä tapauksessa ”minun henkilöni ja omani”.
Hän, ken näitä asioita ei osaa oivaltaa, häneltä puuttuu paljon.
Voi hitsi miten mukava uutinen. Oliko pikkumirri mielissään ja ikävöi isäntäänsä.
No kyllähän se heti liimautui sääreeni entiseen tyyliin, vaan väittäisin; intensiivisesti, nälkä sillä oli, parasta panin pöytään, muikkua, tuoreruokaa(riista),muutaman kirjolohisiivunkin laitoin, mutta mökki ei kelvannut. Vasta sitten huomasin, olin lämmityksen kytkenyt epätoivoissan päältä.
No, sitten kun hoksasin mokani tuon lämmityksen suhteen; jo kelpasi sitten Pikkumirrille pieni mökkinsäkin. Tyytyväisenä sitten sinne asettui.