Olen tässä muutamia päiviä ihmetellyt yhden blogistin, ehkä toisenkin kriittistä suhtautumista meidän ;Mirriimme ja sen elämään.
Kertauksena kertoisin; Mirri tuli runsas vuosi sitten elämäämme, siis tuli, emme hankkineet.
Yli vuoden olen Mirrin elämistä ja olemista seuraillut, niin riistakameralta kuin omin silmin.
Alun pitäen Mirri tuli elämäämme varsin nälkiintyneenä pikku pentuna (riistakamera), sittemmin, totesi, täällä on saatavissa ruokaa.
Siitä se sitten alkoi. Alunperinkään meillä ei kissaa ollut mahdollista ottaa sisätiloihin; joten, yritin järjestää pikkuiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet. Mm sähkölämmitteinen pikku mökki.
Mirri kotiutui; nopeasti leimautui minuun ja sittemmin vaimoonikin.
Talven tullen olin huolestunut ja kun vuodenvaihteessa Mirri hävisi viikoksi, huoleni moninkertaistui. Sitten Mirri tuli eksymisreissultaan ja kaikki hyvin.
Talven mittaan lisäsin Mirrin ravintoon runsaasti energiaa ja Mirri näytti voivan hyvin.
Nyt kesällä; tiedän ja tunnen Mirrin käyttäytymisen perin juurin, jahtaa kyllä mielellään jyrsijöitä ja harventaa, perhoset muuten ovat Mirrin mielenkiinnon kohde; muu ei kiinnosta.
Mirri muuten pysyttelee tiukasti pihapiirissä; havainnot riistakamerasta ja päivähavainnoista.
Edellisestä johtuen ihmettelen erään kaupunkilaisen ja muutaman muunkin häkki+remmikissan ihannointia?
Mirri elää kotipihassaan onnellista kissan elämää ja minua aina sykähdyttää kun aamusella oven avaan ja Mirri siinä ja postilaatikolle yhdessä.
Jospa me kaikki hoitaisimme kissamme ja koiramme ihan itse parhaalla mahdollisella tavalla.
Jospa me kaikki, vaan kun me kaikki emme piittaa säännöistä ja ohjeista.
Juu, itsekin olen ihmetellyt mikä vimma jollain on tuota kissaasi ja sen pitoa tuomita. Maalla on totuttu siihen että kissa liikkuu vapaana ulkona, kaupungissa se on mahdotonta koska kissa jäisi heti auton alle.
…. ei kuulu Suomen luontoon …
Tätä on toitotettu jatkuvasti erittäin #luotettavista lähteistä”. Eipä tuo kuulukkaan mutta ei kuulu koirakaan, kanakin, joita meillä on pihapiirissä vapaana, se on alun perin Intiasta, bangivakana, ihmisen tuoma, kuten kissakin mutta olleet Suomessa jo satoja vuosia, monia muitakin esimerkkejä lienee paljonkin.
Meillä tuo Mirri pitää kurissa aika tehokkaasti jyrsijäkantaa; ei taitaisi narun päässä oikein onnistua.
Selvä asia on mirri on löytänyt itselleen oikean kodin jotenkin on joillakkin ruuvi irronnut kokonaan terv tepivaari
Tänä aamuna heräilin tuntia aiemmin; ei nukuttanut ja ajattelin yllättää Mirrin, se kun normaalisti on stand by siinä klo 04,00 aikaan.
Eipä vaan onnistunut; kun ulko-oven lukko rasahtaa, Mirri on oitis hereillä ja aamuohjelma toistuu vanhan kaavan mukaan.
Kiitos Kalle hyvästä kirjoituksesta. Kateelliset kirjoittavat mitä vaan, nauti täysin siemauksin Mirristä, niin hänkin nauttii hyvästä hoidosta ja turvallisesta kodista.
Katos Hannu, en ihan heti ja täysin siihen kateellisuuteen joskin melko vahvasti ehkä uskon.
Jos henkilöllä ei ole muuta mahdollisuutta lemmikin pitoon kuin kahlita se sisätiloihin , narun päässä ulkoiluttamiseen; ei opi lemmikistään mitään.
Mirri, villi ja vapaa, sitäkin olen oppinut opettamaan, tulee kutsuttaessa … yleensä. Kun ulko-ovemme rapsahtaa, Mirri on oitis paikalla ja kaikenlaisissa pihahommissa valvomassa, että ne kunnolla teen.
Koneita Mirri inhoaa; oli se sitten auto, ajoleikkuri tai mönkijä, Mirri häipyy.
Kanoillamme ja Mirrillä on sama ominaisuus; vieras on vaara.
Kun konttia pihaamme tuotiin; ei Mirriä, jos ei kanojakaan pihapiirissä näkynyt ja kun Scania poistui, joku ilmeisesti vihelsi ”vaara ohi”.
Kyllä kissaa esim ”käskemäänkin” mielestäni pystyy, toisaalta; pääsääntöisesti Mirri tottelee, jos huomaa menetelleensä väärin.
Mirri joskus livahtaa sisätiloihin ja vaimo on yrittänyt sitä häätää ulos. Ei ole onnistunut.
No sitten olen vaimolle sanonut, menehän hieman loitommas; kun kutsun Mirriä, se tulee ja yhdessä menemme ulos.
Kissan ja koiran ns ”totteleminen” on aivan eri asia. Kissa kyllä omaksuu kutsumisen, väärässä paikassa olon, kissa helpohkosti oppii; nyt tuli töppäiltyä.
Kissan ja koiran omistajan tulee olla hyvin herkkä aistimaan; missäs mennään.
Muuten tuo suomalainen maatiaiskissa, samoin kuin maatiaiskana ja monet muut maatiaiseläimet eivät ole mitään rotuja; ne ovat maatiaiskantoja, jotka ovat sopeutuneet elämään täällä kylmässä pohjoisessa. Rotukissat ja rotukoiraristeytykset sitten erikseen.
Kissa muuten pystyy villiintynyttä koiraa jopa paremmin hankkimaan esim talviaikaan ravintonsa.
Onneksi Mirrin ei siitä ravinnosta kannata huolehtia, se tulee päivittäin.
Oppiakseen kissansa käyttäytymistä ymmärtämään; ei ole mahdollista ilman, että kissa saa elää ja oleilla vapaana ja pystyt tekemään havaintoja sen käyttäytymisestä. Kouluttamaan kissaa et pysty, kissa toimii juuri siten kuin itse järkeväksi katsoo. Koiran kouluttaminen on usein kuin saksalaisen armeijakurin luomaa; pakko totella … tai.
Pitää edelliseen lisätä; se Mirri on päättänyt jo pari kuukautta sitten, että me saunomme porukalla.
Saunaa kun lämmittelen, Mirri makoilee vaimon saunaistuimella; ei vahingossakaan minun. Tietenkin se kutkuttelee vaimon tunteita Mirriin.
Niin, eihän se nyt kuitenkaan löylyyn, saati pesulle tule mutta seurassa tiiviisti.
Se tuo Mirrin leimautuminen perheeseen on mielestäni uskomattoman tiivis.
Minä tiedän kissan joka haluaa aina saunoa ja tulee lauteille mukaan. Mutta lähtee sitten kun löylyå heitetään.
Aamusella kun Mirri tietenkin sai varhaisaamiaisensa, aamumuikut vein siinä seitsemän aikaan. Sitten tuli muikun perkkeistä ruotoja ja muutama muikku, joita en ateriaksemme kelpuuttanut.
Huutelin Mirriä, ei kaikua. Laitoin perkkeet Mirrin pöydälle.
Nyt juuri Mirri tulla lonti tuolta kanalan suunnalta, lie loikoillut tuolla kanalassa.
Tuli rauhallisen laiskaan tapaansa, hyppäsi pöydälleen, söi perkkeet ja häipyi ilmeisestikkin saunakamariin vaimon saunatuolille.
Sellainen se Mirri vaan on; ”Camel bootsit jalassa”= kulkee omia teitään, pihapiirissä kuitenkin.
Olinpa tänään jo syytellä Mirriä tuhotöistä; pihassa oli kuollut rastas, pää puuttui. Mieleeni tuli oitis; … ei kait …? Samalla huomasin, että varpushaukka lähti pihakoivusta varikset perässä. Kanoja ei näkynyt missään.
No, tajusinhan minä mistä kyse oli; Mirri oli vain löytänyt ja tuonut pihaan sen raadon. Mirri sai heti ”synninpäästön” ja aivan oikeutetusti.
Tappopaikka löytyi kymmenkunnan metrin päästä irtohöyhenistä päätellen.