Aamusella oli lunta +5cm; en ollut ilahtunut, vaan yksipä oli; koko aamun Mirri touhuili, syöksyili ja hyppelehti lumessa, välillä jopa kaivautuikin lumeen. Vaani siellä mielestään lumen sisällä milloin mitäkin. Sanotaan, että kissat inhoavat vettä ja lunta; Mirrin olen useankin kerran tavannut lätäkössä ”kylpemässä”, niin, noh sehän on Mirri. Ei ollut Mirrillä ohjelmapuutetta, jos ei minullakaan. Levy kiinni mönkijään ja pääväylät auki, sulavat nopeammin. Minä kun luulin, vastoin vanhaa tietoa, että levyä ei enää tarvitsisi.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Uusi lumi keväällä on vanhan surma…
Kylläpä sitten on teillä ja meillä eroa, ei edes kunnolla jalanjälkiä. Onhan se monta kertaa näin ollut ennenkin.
Tähän avaukseeni liittyen; en osaa vieläkään hahmottaa tilannetta, minä vuosikymmenet koirien kanssa ammatiksenikin touhuilleena, viimeisen koirani jälkeen, ykskaks koko tilan valtaa kissa, jota en edes ole hankkinut; tyttäreni luonnehti tilannetta: Tyypillinen isänkaappaaja.
On herkistävää kun pihalle menen, Mirri hakeutuu heti jalkoihini, osittaakseen; sinä olet minun.
Sanoppas siihen sitten muuta.
Tampereen keskusta oli ihan aikaisin valkoinen ja pääväylät sulat ajaa. Härmälän lentokentän suora ja Pereen alue liukkaita kuin jää.
Nyt kaikki jo kuivaa kuin eilen.
Kyllä nut sivukadut muotialassa oli aamulla jäässä nyt ovat kuivina ja sulat terv tepivaari
Ja nyt illan tullen uusi ryöppy lumiräntää…
Äsken tuli lunta taivaan täydeltä no hyvä kun nyt että ei sitten äitien päivänä terv tepivaari
Tänä aamuna kun Mirrin kanssa oijustimme tuonne postipolulle; tämä paikallinen, päivittäin ilmestyvä, puolueista riippumaton, kokoomuksen äänenkannattaja, kun viimeinkin neljän päivän tauon jälkeen, oli noutomme kohde + keskiviikon mainosnippu.
Ovesta kun astuin ulos siinä puoli viiden aikaan; kynsi Mirri jo pitkästyneenä ovenpieltä, lumet olivat täysin hävinneet, siis tuo eilinen aurausprosessinikin, turha. Mirrikin oli menettänyt ”leikkikenttänsä”, oli sulanut. Kun sitten lukuisten ”merkkausraapimisten” (en minä vaan Mirri) jälkeen tulimme laatikolle ja sitten Mirrille aamiainen, minä omalle aamiaiselleni lukemaan päivän – parinkin päivän vanhoja uutistekstejä, tapahan se on tuokin ryydittää totuttua aamiaisrutiiniaan.
Hyvältähän tämä kevätaamu kuitenkin näyttää; koronalukemat senkun alenevat ja Venäjä ei vieläkään hyökännyt Suomeen, hieno kevätaamuhan kuitenkin tämä.
Tälle keväälle ominaisia ovat todella kovat tuulenpuuskat, se paukuttelee,niin ettei tahdo vaatteet päällä pysyä. Meillä on tuolla rannassa parikin laituria, toinen tässä asunnon kohdalla ja toinen tuolla rantasaunan kohdalla. Kumpaistakin on tuuli ja jäät pahoinpidelyt, molemmat tuppaa maalle jäiden+ tuulen työntämänä. En oikein mahda niille mitään, kun ovat niin kivikkoiset, tai sitten matalat rannat. Eilen yritin, mutta läheltä piti, ettei tuuli vienyt meikäläisen elopainoa, 65 kg mennessänsä.
Tuli tuossa eilen taas havainnoiduksi tuo Polaris/Warn levyn kiinnitys; mönkijä levyn aisojen päälle, vinssin koukku kiinni, sisään kelausta ja lopuksi tarkastus, että kaikki neljä lukitusta ovat kiinni, kestää n 2-5 minuuttia.
Täällä näkee moniakin traktoreita, joissa tuo etukauha on läpi vuoden kiinnitetty; järkevääkö?
Minulla puskulevyn kiinnitys/irrotus kestää minuutteja ja taas peruslaite on liikennekelpoinen II auto.
Tähän loppuun sanoisin; lähde nyt Avantilla kauppareissulle, tosin sinne kuuppaan varmasti mahtuisivat jopa kuukauden muonatkin.