Tässä tänä aamuna huomasin Mirreille muikkuja viedessäni, että Mirrillä oli kohtuullinen ”seurusteluvamma” nenänpielessä. Joku kissa ei ollut samaa mieltä meidän pihapiirin kuulumisesta ainoastaan meidän Mirreille ja kanoille, siis vammoja tuli, tosin ei pahoja mutta huomasin kun molemmat päivittäin mm punkkienkin varalta ihan näppituntumalla tarkastelen.
Usein olen havainnut kun jompi kumpi häätää tunkeilijoita reviiriltään ja pääsääntöisesti onnistuukin.
Edelleenkin huomioni koko kesänkin ajalta; kumpikaan ei kiinnostu pikkulinnuista, minkäänlaisia ”luonnonsuojelullisia” oppitunteja heille en ole pitänyt.
Saattaa olla kissan suussa muikku herkullisempi kuin kuin syömistä vielä hankaloittavat höyhenet.
Kunpa syöttäisi naapurinikin kahdelle petomaiselle kissalle muikkuja niin jättäisivät pihani pikkulinnut rauhaan ja saisi koiranikin enemmän lepäillä, nyt joutuu vahtimaan ja pois pihalta noita katteja häätämään. Toisaalta vaikuttaa että kissan takaa-ajo on sille sangen mieluista puuhaa.
En minä kissoja vihaa, Kallen kissoillekin toivotan kaikkea hyvää.
No, eihän mieleenikään ole tullut, että meidän kissoihimme kielteisesti suhtautuisit, vaan ehdoin tahdoin heitteelle jätetyt kissat kyllä saavat; eivät kissat vaan kissojen ”viljelijät” heille tuomioni on yksiselitteinen.