Tämmöisen opuksen sain kun Saaran ystävätär oli sen jostain saanut. Vie Kallelle kun se nyt näyttää niin ”kissaantuneelta”.
Mitäs, Helena Telkänrannan jotenkin tunnen hänen maatiaiskanoja koskevasta julkaisustaan. ihan kohtuullisen hyvän kirjan on kirjoittanut; suosittelisin jokaiselle kissanomistajalle ja varsinkin kaikille asiantuntijoille, ei tarvitsisi lainailla juttuihinsa erilaisia järjestöjen kannanottoja asiantuntijalausuntoina. Helena Telkänranta näyttää ainakin hyvin perehtyneen kissojen elämään ja varsinkin hänen lukunsa; ulkokissat vs sisäkissat, mielestäni hyvin asiapitoinen ja asiantuntemuksella perusteltu ja kuitenkin kantaaottamaton puoleen jos toiseenkaan.
Minähän en kissoista paljonkaan tiedä, vain Mirristä ja Mirrin metkuista, niihin olen omakohtaista tietoa ja kokemusta kosolti saanut, vaan vielä on aihetta omaksua lisää.
Mielenkiintoista oli kun Eestin reissullani pari päivää olin, Saara kertoili soittaessani ensimmäiseksi Mirrin ja hänen pihapuuhistaan, siis juuri tuossa järjestyksessä. Hänen puheenparrestaankin; äiti tuo sinulle … hmm.
Tärkeintä minusta lienee suhtautuminen Mirriin perheenjäsenenä.
Tulkoon mainituksi; eläinlääkärit, jotka ovat erikoistuneet kissojen ja koirien lääketieteelliseen hoitoon; eivät he ole mitään käyttäytymisasiantuntijoita.
Itävaltalainen Kondrad Z Lorentz oli maailmankuulu eläinten käyttäytymistä tutkinut tiedemies, julkaissut monia käyttäytymistutkimuksia ja kirjoja.
Hän oli koulutukseltaan lääkäri.
Oliko Mirri suuttunut kun sillä lailla jätit toisen ja hän kun niin odotti uskollisesti postireissua:))
Saattoipa ollakkin vähän ”kirsu kurtussa”. Minullapa oli taas Mirrille tuliaisina kuivakalaa, hyvin nautinnollisesti söi.
Tässä pari päivää on ollut melkoinen testi; Mirri ja suhtautuminen ulos päästettyihin pikku tirppoihin. Aivan yllättävän rauhallinen suhtautuminen Mirriltä; ei ole kokenut saaliiksi. Aivan pienten vierestä kävelee, ikään kuin niitä ei olisikaan. Sama suhtautuminen kuin aikuisiin kanoihinkin.
Näilläkin sivuilla erään asiantuntijan mielestä kissa on peto, joka tappaa kaiken itseään pienemmän. En sitten tiedä; voinee koskea noita ”narukissoja” mutta Mirri; lieneeköhän oikeastaan mikään kissa, no meille ainakin uskollinen kaveri.
Pikkuisen asettelisin rinnakkain; kotiin vangittu ”narukissa” vs villinä syntynyt ja ihmisen hoiviin päätynyt kissa.
Jälkimmäisestä lienee paras esimerkki Mirri. Se on ilmiselvästi villinä elävien pentutuotos. Meille päätyi arvioni mukaan 2-3kk ikäisenä; siis omaksunut kaikki villieläimen vaistot.
Meidän pihaan päädyttyään, kiintyi vahvasti vaimooni ja minuun. On uskomattoman herkkää kun ulko-oven avaan, Mirri oitis suunnistaa luokseni; mihis mennään? Se on ehdottoman herkkää, koska tähän ei voi pakottaa tai kouluttaa.
Siitä villistä nuoruudesta on enää jäljellä varovaisuus vieraihin ihmisiin, moottoriajoneuvoihin yms. Siis varovaisuus. Villieläimen perusominaisuus säilyäkseen hengissä.