Se tuo kissan kehon kieli kertoo paljonkin kissan tunne-elämästä ja mahdollisesta mielentilasta, jne.
Artikkelikuvassa Mirri hellepäivänä lepäilemässä ja hellettä paossa. Tuo kuva on otettu aivan läheltä ja Mirri täydessä unessa ja täysin rentona; kertonee selkeästi Mirrin turvallisuudentunteesta ja kun tietää Mirrin pentuvaiheen, se käyttäytyy yhä kuin villieläin jos minua ei ole näkömatkan päässä.
Se tuo varovaisuus on jo pentuvaiheessa ”sisäänrakentunut” ja todennäköisesti ei muutu.
Mirri muuten on kehittynyt melkoisen taitavaksi jyrsijän metsästäjäksi. Lähes päivittän tuo näkösälle ”saalistaan”, jota ei kuitenkaan syö. On kylläinen.
Kissan ja koiran käyttäytymisessä on melkoinen ero. Siinä missä suurin osa koirista ”hösää” lähes jatkuvasti; ”hei tehdään jotain”.
Kissa taas on huomattavan omatoiminen; meidän Mirrikin ”keksii itse” omat lelunsa, ovat ne sitten käpyjä, tms mitkä se itse löytää ja valitsee.
Mennyt runsas vuosi on minulle ollut paljolti Mirrin käyttäytymisen seuraamista ja uuden oppimista.
Normaalisti kissa hankitaan perheeseen, vaan Mirripä teki toisin; hankki meidät perheekseen. Juuri se kait lienee niin kovin tärkeätä minulle, sen ohella myöskin Mirrin vahva leimautuminen meihin molempiin.
Kyllä kissat osaavat nauttia. Mikä on nauttiessa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jossa Mirri tuntee huolenpidon joka aistillaan.
Niin, kyllähän Mirristä tuon vahvan leimautuneisuuden näkee; ei tarvitse kuin ulko-oven lukon rasaus kun Mirri jo säntää milloin mistäkin paikalle.
Jossain määrin kellosidonnainen tai olisiko valosidonnainen tuo Mirri ja kanamme; nyt kanamme tulevat kanalasta vasta viiden jälkeen, aiemmin jo ennen viittä. Mirri taas oli aiemmin rappusilla jo puoli neljän aikaan, nyt neljän aikaan; syksyä kohden mennään.
Mrrillä on mielessä muikku ateria mutta nyt vedän lonkkaa ja kunnolla kun ei ole mitään vaaroja terv tepivaari
Tänään sitten paljastui taas Mirrin yksi ominaisuus.
Tulin tuolta kaupunkipahasesta ja huutelin Mirriä, vaimo kun tuli pihalle, sanoi; miksi sitä huutelet, tuollahan se loikoilee peräkärryn alla. Siis. Jos Mirrillä on näköyhteys minuun, tällä kertaa peräti viisi metriä ja makoiluttaa; mitä sitten, tuollahan se äijä on, en vain jaksa kipittää tervehtimään sitä. Tässä tulee esiin kissan sanoisinko omaehtoinen toiminta.
Toinen Mirrin tapa on halutessaan kellahtaa kyljelleen makoilemaan, ihan minne vaan, Mirri kait miettii, oma tupa oma lupa. Tuo on sitä kissan omaehtoista toimintaa.
Tuolla Marko sanoo; kissa on sirutettu ja madotettu kuten laki vaatii.
Laki muuten ei vaadi kumpaakaan.
Mirrin madotan 2xvuodessa.
Ihan erillisenä asiana Markolle sanoisin; jos opettelet ymmärtämään kissan käyttäytymistä, ei se nyt mitään ihmettelyä liene.
Jos opettelet, kuten kissanomistajan kuuluukin, ymmärtämään, miksi kissa toimii näin, miksi ei koira. Siinä lienee opiskeltavaa esim korpisoturillekkin.
Toisaalta; en oikein ymmärrä mikä tuommoinen korpisoturi sitten lieneekään, ei tietääkseni Suomessa missään sotatilaa liene. Paljonkohan tuommoinen korpisoturi saa palkkaa; paljonko eläkettä kertyneekään?
No, Marko se nyt julkaisi ”aivan uutta” asiaa; kovin vakuuttavista lähteistäkin.
Toisaalta; enköhän minä meidän Mirrin elämisen ja olemisen melko perusteellisesti tunne.
Toisekseen Mirri saa kaiken huolenpidon ja ravinnon päivittäin; loishäädöt, rokotukset yms.
Suomessa lienee useita satoja talli- ja navettakissoja, joiden hyvinvoinnista ehkä ei niin hyvin huolehditakkaan. Siinä olisi Markolle työmaata niin halutessaan.
Tämä kissa-asia mielestäni ei kulminoidu kovin kissan hyvinvointiin vaan henkilökohtaisiin antipatioihin; näin ainakin oletan.