Kuksa; kuvassa 80-90 taitteessa raidanpahkasta kovertamani kuksa. Uskollinen reissukaverini vuosikymmenten ajan.
Koversin sen kuivatusta raidanpahkasta, koristelut tein pienellä sähkökolvilla, keitin suolavedessä ja käsittelin öljyllä. ”Maustoin” oikeaoppisesti, siis konjakkia piripintaan ja sai olla viikon kaapissa konjakkeineen.
Tuota kuksaa ei ole koskaan pesty, siitä on syöty keittoja ja juotu jos vaikka mitä.
Puurot kuuluvat kiellettyihin ruokiin, niitä ei kuksasta saa nauttia. Kuten kuksan pinnasta näkyykin, sitä ei ole koskaan turistityyliin roikotettu vyöllä vaan se on aina ollut repussa säämiskäisessä pussissaan, tai sitten kotona pöydällä.
Ei tuota välttämättä uskoisi yli kolme vuosikymmentä vanhaksi käyttöesineeksi.
Ken tarkkaan katselee tuota kuksaa, huomaa, ettei sitä ole tehty millään kuksaporalla, vaan olen työstänyt sen Frostin valmistamalla lastuavalla palloterällä. Ero ns turistikuksaan melkoisen selvä.
Hieno työ.
Minkä kokoinen se lastuava terä on ?
Olen tehnyt vain aikanaan niitä suosittuja lampetteja ja koverrettuja muotokuvia haapalankusta, joka on pehmeää työstää.
Kaksihan minulla on, 20 mm ja 40 mm; kierrosluvulla 2000 olen käyttänyt.
Tuo raidanpahka on kuivattuna melko kovaa kuten kuvastakin näkyy, ei ole kolhuja.
Onko niin, että pahka ei sitten kuivuessaan halkea, kuten kaikki muut puulajit.
Minä olen tehnyt ruokailuvälineitä ja työkalujen varsia koivusta ja katajasta, ilman minkäänlaista koneellista apua.
Ei se halkea kun se keitetään suolavedessä- ja kuivaus ennen keittämistä suoritetaan hitaasti. Pahkan muuten voi keittää jo aihiona ja kuivata mutta hitaasti.
Laatu kestää. Hyvä muistutus.
Tämä kommentti on kirjoitettu 30 vuotta vanhalla näppäimistöllä.
edellisen ison kuksan kun tein, käytin sorvia ja leikkaavia talttoja.
Kyllähän se ihan käsityötä tuo kuksan valmistus on. Alkutyöt tehdään tuolla palloterällä ja Dremel Multilla, kun karkeamuotoilu on vannesahalla tehty.
Varsinainen muotoilu tehdään kovertimella; vähän kysymysmerkkiä muistuttava veitsi, kovelimeksikin mainitaan. Lastuamalla muotoilun jälkeen kuksan pinta hiotaan vesihiontapaperilla 800, 1000 ja 1200 grit, kullakin karkeudella 10 – 15 hiomakertaa, aina välillä kostuttaen. Sitten on vuorossa keittäminen ja kuivaaminen, koristelu, joka tehdään piikkikolvilla ja kaiverrusveisillä. Viimeisenä kuksan öljyäminen pellavaöljyllä ja päälipinnan vahaus mehiläisvahalla ja kiilloitus.
Kuksan valmistuksessa ei kannata hoppuilla jo senkään vuoksi, että raidanjuuripahkan kilohinta on siellä 50+€. Kuksaan tulee varata ainakin kilo puolitoista tuoretta juuripahkaa.
Teollisesti koivusta valmistetut eivät kuksan nimeä ansaitse.