Luin aamun uutisista, että kissoja ja koiria ei tulisi päästää ulos tällaisella talvisäällä, meillä aamusella -19,5.
Nyt katselen, pakkasta -17,2, tuon Mirrin touhuja. Siellä se lumessa leikkii jos minkälaisia kommervenkkeja.
Kamerasta totesin Mirrin jo olevan hereillä 03,30, aikansa siinä mökkinsä edessä verrytteli ja sitten WC-polulleen eli käymälälleen.
Klo 04,10 oli jo minua ovella vastassa, lehdenhakureissu ja aamiainen normaalina ohjelmana. Ei Mirrillä kyllä näkynyt tietoakaan pakkasesta.
Kyllähän lemmikeistään pitää huolta pitää, ymmärrän lemmikit, jotka asuvat sisätiloissa mutta esim Mirri, joka ilmeisesti on syntynytkin ulos, sillä lienee aivan erilaiset, jopa geneettiset lähtökohdat. Synnynnäinen karaistuneisuus.
Tuntuu siltä, että Mirrille täysin riittää tuo sähkölämmitteinen mökkinsä ja muistaa kait pitänee; kissa on synnynnäinen yksinäinen metsästäjä, se ei välttämättä kaipaa seuraa, sille riittänee kun se omalle ihmiselleen tavatessaan osoittaa kiintymyksensä.
Tämmöisiä tänä aamuna tuli mietiskellyksi.
Meillä pääset koirat päiväsaikaan alakerran kautta kulkemaan itsenäisesti ulos ja ei vielä sellasta pakkasta ole tullut etteivätkö pihalla tykkäisi olla. Vähintään kolme kertaa päivässä käydään katselemassa pihan ulkopuolista elämää milloin rannoilla, milloin kylillä.
Ei ole isoja koiria sohvaperunoiksi luotu, eikä kyllä pieniäkään.
Portin pielessä näytävät nytkin olevan ”vahtimassa” harvoja ohikulkijoita. On oikeastaan aika hauskaa se miten pari kolme ikäihmistä pysähtyy aina ohikulkiessaan juttelemaan koiruuksille.
Oman koirani suhde lumeen ja pakkaseen on kaksijakoinen. Kun komennan sen ulos ovesta tarpeilleen vonkaa hetken päästä kevyesti haukahdellen sisään. Kesällä viihtyy paremmin ulkoilmassa tonttimme rajoja partioiden, naapuruston kissat ajaa armotta pois mutta tontin rajalle pysähtyy.
Mutta sitten kun kanssani luonnossa liikkuu sitä innokkaampi on mitä enemmän pakkasta ja ennen kaikkea lunta. Vaikka olisi kymmenen kilometriä patikoitu tai hiihdetty metsäautoteitä tullessamme auton kohdalle ei ole sitä huomaavinaan vaan jatkaa matkaa yrittäen houkutella minut peräänsä.
Hurtta on kookas, sakeakarvainen yhdeksänvuotias 75 prosenttisesti border collie.
Whippettini heikoin puoli oli huono kylmänkestävyys. Tein sille lammasturkin. Se auttoi asiaa.
Siperian Husky etsii kylmimmän paikan ulkona mihin asettuu lepäämään.
Mulla iraplikka alkoi mulkoilemaan ookkos nyt ihan varma että mulla on kivaa nosteli tassujaan kun pakkasta oli n 20 miinusta
Ei kauaa mettinyt kun oli pissat ja kakat tullut tuo tassujen nostelu olikin merkki mennään kotiin niinpä sitten menimme
Kyllä koira kylmyyden tuntee siinä kun ihminenkin
Nuot hyskyt ja samojeedit sietää suuremman kylmyyden ja eiköhän lapin koirakin Norjanharmaan hirvikoiran kanssa myös kestä aika koviakin pakkasia
Mutta rajansa kaikella on terv tepivaari
Tänään tuota Mirriä taas tuli seurattua, pakkasta -20,5, siellä se Mirri vaan touhusi umpilumessa touhujaan; kylmästä ei näkynyt tietoakaan.