Olen pitkään lueskellut noita ulkokissojen olosuhteita käsitteleviä juttuja.
Varsinaiset kissaihmiset erikseen mutta meillä kun on tuo Pikkumirri, sille laittelin sähkölämmitetyn pikkumökin, vaan kun eilisnä pakkanen yltyi -25, Pikkumirri keksi uuden väistötilan, talomme sokkeliin. Hiekkapohja ja palomuurin lämpö. Siinä ilmeisesti se.
Kuvassa Pikkumirri poseeraa -25 asteen pakkasessa; näyttäisikö kärsivän?
Mielestäni tärkeintä lienee vahva, ravitseva ruoka ja kuiva ja mahdollisimman lämmin yöpymistila.
Olettaisin, että sillä maatiaiskissa pärjää.
Kyllä, siellähän ne kissat lämpimässä ja siellä se ruokakin kävelee neljällä jalalla suuhun. Aikanaanhan vanhoissa rakennuksissa olevaa tuuletusluukkua sanottiin ”” kissanluukuksi”. Meillä kulkee nykyäänkin kulkukissat tuon vanhan rakennuksen alle juuri siitä luukusta. Kyllä siellä aina joku hiirikin, tai myyrä on.
Vilma on myös talon alla paljon.
Joo, meillä tuo sokkelin alunen on siitäkin hyvä, että lounaispuolelta on suljettava ryömintäluukku ja toisella puolen taloa vajaa parikymmentä senttinen pyöreä reikä josta pääsee tuulensuojaan.
Meille ilmestyi kissa,kun raivasimme palaneen tolomme raunioita.Talo oli maalla ja tontille jäi ulkorakennus jossa varastoja,Wc,saunakammari ja sauna.
Nyt pidämme sitä terapia paikkana.Käymme siellä kerran viikossa puuhastelemassa.Aluksi kissa ilmestyi silloin tällöin.Tarjosimme sille ruokaa omista eväistä joskus söi joskus ei.
Ystävällinen se aina on,tulee syliin,puskee ja kehrää.
Nyt kun talvi tuli,oletimme sen menevän kotiinsa pysyvästi mutta ei sieltä liiteristä tulee tervehtimään.
Olen vienyt sille kissan ruokaa ja maitoa.
Kun annan, se vähän maistelee ja lipasee maitoa.
Jätämme loput liiteriin,harvoin se niitä on kokonaan syönyt.
Turkki on puhdas ja kiiltävä.
Nimeksi olemme antaneet,Ylläri.
Ei me häntä voida loukuttaa kun antoi meille lohtua surussamme.
Olemmeko suuriakin rikollisia,
Jonkun kissa varmaan, suru tulisi jos loukuttaisitte. Käy ehkä teillä morjestamassa ja kahvella.