En ole koskaan tullut pohtineeksi, miten uteliaita kissat oikeastaan ovat.
Koirat kyllä tunnen ja niiden metkut.
Tänään kun menimme postia hakemaan; Mirri halusi ehdottomasti tutustua ajoleikkuriin ja sen salaisuuksiin.
Näinhän sitä Mirriä jaksavat kiinnostaa lähes kaikki pihalla; koneet, kopit, sokkelot ja kaikki mahdollinen ennenkokematon.
Ihme kyllä, uteliaisuudessaan se ei koskaan ole joutunut ongelmiin; Mirri siis on älykäs, ei välttämättä viisas.
Älykäs selviytyy siitä mihin viisas ei koskaan edes joudu.
Ihmisellä uteliaisuus pitää aivot kunnossa sanoo aivotutkijat.
Tuo vaan on harmi kun ohjelma leikkaa joskus ison osan kuvan ylä ja alaosasta vaikka kuva siellä mediassa oikein olisikin.
Entäs kuvakaappaus?
Näkyyhän siinä Mirrin komeat tassut. Upea kisu.
Kalle, sitä kokoa voi muuttaa ja pienentääkin.
Kai tuo kissoilla on sitä luonnollista lämmönhakua. Minä olen montakin kertaa löytänyt kissan konepellin alta moottorin päältä. Joskus jopa pitkänkin matkan matkustaneena.
Ei se ole tällä kertaa lämmön hakua koska kone oli aivan kylmä.
Tässä aamusella kun lähdin ulos, Mirriä ei näkynyt missään. Kutsuilin muutamia kertoja, ei missään. Äkkiä tunsin tutun pukkauksen pohkeessani; Mirrihän se siellä vähän sen näköisenä että; mitäs siinä huutelet, tässähän minä. Lehti sitten haettiin.
Ihan tähän ketjuun sanoisin; on sykähdyttävää, kun avaan ulko-oven ja Mirri se sieltä kipittää luokseni, puskee jalkojani ja kun rapsuttelen Mirriä; ihan selvästi nauttii kun ”isäntä” vai olisikohan sittenkään isäntä.
Mielestäni kissa ja ihminen ovat lähinnä tasavertoisia, ainakin kissan mielestä.. Kissa muuten merkkaa läheisensä ihmisen; ei pomokseen vaan tasavertaiseksi. Kissan ajatusmaailmassa;kumpikin hyötyy toisistaan, siis elämme symbioosissa.
Kissan suhteen kyllä pätee se, kissaa voidaan motivoida toimimaan halutusti; muttei perinteisesti ”kouluttaa”.
On se kissa todella utelias monessakin mielessä. Juuri annoin aamumuikut Mirrille; syötyään kiipesi ajoleikkurin päälle ja jäi makoilemaan siihen kuskin istuimelle. Mikäs siinä on vedellä aamiaisen jälkeisiä torkkuja, aamuaurinko lämmittelee mukavasti ja siitä istuimelta on helppo pitää ympäristöä silmällä.
Tänä aamuna näin vasta kevään ensimmäisen kirjosiepon sekä vihervarpusen. Kovin ovat myöhässä ja vähissä.