Ihan aluksi; ns vegaaniutta en ymmärrä alkuunkaan, en aatteelliselta jos en ilmastollisistakaan syistä.
Jokainen toki valintansa voi tehdä, miten haluaa; puhun ainoastaan omasta puolestani ja vähän Mirrinkin. Siitä Mirrin osuudesta tuonnempana.
Meillä syödään tosi paljon kasviksia, kasviksia ja juureksia. Perunat ja nuo bataatit jäävät noistakin vähemmistöön, suosimme ikivanhoja juureksia, kaaleja, parsakasveja ja lukemattomia mausteyrttejä yms.
Tuo parsakattila kun tuli hankittua; siinä on helppo huuhdella kasvikset ja jopa kypsentää.
Taisin jo aiemmin mainita, että vaimo toi kokeeksi Poutun kasvisnakkeja. En muista, olisinko koskaan maistanut ällöttävämpää ruokaa. Vaimo kyllä puolusteli, ettei oikein tiennyt mitä tulikaan ostetuksi.
Vein koko moskan ulos; Mirri tuli katsomaan mitä toin, nuuhkaisi ja ilme kertoi; mitä ihmettä oikein yrität minulle tarjoilla? Villilinnut, varpuset, harakat ja kanat, niille kelpasi mutta se onkin jopa kulinaristi tuo meidän Mirri. Toisaalta mutta rajansa kaikella, ajatteli ilmeisesti Mirri.
Meille ja Mirrille kala on tärkein, pihvikin maistuu mutta makkarat ja muut lihajalosteet, kovin niukasti.
Makkarat kelpaavat Mirrillekkin mutta johtunee osittain kait siitä, että Mirri ei oikein osaa lukea noita lisäaineluetteloita.
Ihan pitää mainita vaikkei Mirri ole mainittukaan avauksessani kuin pienin osin; tänä aamuna kun siinä neljän pointaan lehden hakuun lähdin, Mirri ei ollutkaan oven takana, huutelin, ei näkynyt. Huolissanikin olin. No, hain lehden orvon (ei kokoomuksen Orpo) oloisena
Viiden aikaan lähdin ulos kun Mirriä ei näkynyt, huutelin siinä talon nurkalla, ei ketään, käännyin ympäri ja sieltähän se Mirri kömpi bunkkeristaan ihan sen näköisenä kuin sanoisi; itsekkin lähdet lehden hakuun joskus vasta lähes viittä, minua nyt vain nukutti. Mitäpä tuohon, laitoin Mirrille ehtaa lihahyytelöä ja halukkaasti söi.
Eilen vaimo sitten toi melkoisen nipun valkoista parsaa Lidlistä. Pakkohan se oli täksi päiväksi valmistaa paistomuikkujen lisäksi ja tilli/smetanasoosilla.
Eiliset broccolinot lisäsin tomaatti/sipulisalattiin.
Pikkuisin oliiviöljyä ja hyvä salaatti tulikin.
Lapsuudenkodissani kauan sitten oli kissa. Se ei suostunut syömään sen aikaista ihmisruoaksi tarkoitettua maistuvaa lenkkimakkaraa. Hieman myöhemmin lenkkimakkaran laatu putosi. ”Paukun lenkit” valtasivat markkinoita. Mutta kissa suorastaan himoitsi syödäkseen – sen näki sen käyttäytymisestä – lenkkimakkaran kuorta. Se kuori oli siihen maailman aikaan erilaista kuin myöhemmin, syömiskelpoista mutta piti poistaa sitkeyrensä takia makkaraa syötäessä.