Kassilohi.

Vuosikaudet meille on tuputettu noita kassikaloja hyvien rasvahappojen saamiseksi. Lueskelin tuossa aamusella näistä ”kassipossuista” ja niistä muka saatavista runsaista hyvistä rasvahapoista. Melkoista mainostamista.

Kasvatetut kalat ruokitaan nimittäin soijapitoisella rehulla, johtuen siitä, että merien kalavarannot ovat ryöstökalastuksen vuoksi tyhjenemässä rasvaisista rehukaloista, kuten esim villakuore.

Geenimuunneltu soija on korvannut kalajauhon ja kalaöljyn, siis mm  norjalaiset kassikalat ruokitaan vegaanisti ja siitä seurannaisena yli puolittuneet kalarasvamäärät. Kotimaista, rehusilakkaan perustuvaa kalajauhoa on mutta senkin käyttöä rajoittavat kiintiöt ja kasvaneet ympäristömyrkkyjen määrät.

Miksi ihmeessä emme käytä kotimaisia rasvaisia kaloja; muikku, särkikalat, niistä mm lahna ja toutain. Ankerias on poissuljettu, koska se ei enää vuosikymmeniin ole ollut mikään villikala sisävesissä, samaan kategoriaan kuuluu luonnonvesiin istutetun kirjolohen kanssa.

Muikkua saa ympäri vuoden ja on hyvä valinta, toutainta en kuin en isoa särkeäkään kalatiskissä ole nähnyt aikoihin, vähissä on lahnan tarjontakin ollut.

Kuluttajiin iskostettu ns pannuvalmiin kalan tarjonta on valitettavasti syrjäyttänyt esim sisävesien ns pyöreän kalan tarjonnan pl hottamuikku. Emännät eivät ole enää vuosikymmeniin  osanneet kalankäsittelyä. 70-luvulla jo kiertelin kertoilemassa emännille kalankäsittelyn perusasioita, kuten verestämistä, kylmäsäilytystä, perkausta ja fileointia.

En enää kovinkaan hämmästele einesruokien suosiota, jos en valmiita kalajalosteitakaan. Ruuanlaitto on eräänlaista taidetta, ei ajantuhlausta ja onnistuessaan tuo sekin tyydytystä; toisin kuin joku raaka-aineiden kypsennys, sekoittaminen ”hehtaariannoksiin” ja sitten mikrossa lämmittäminen; ei ole mielestäni ruuanlaittoa.

3 vastausta artikkeliin “Kassilohi.”

  1. Ostin pari päivää sitten savulahnan Tammelantorin kalakaupiaaltani. Oli sellainen puolikokoinen, kylläkin savustettu, mutta saa…n ruotoinen ja hiukan märkä.
    Savulahnan pitää olla iso , oikein suolattu ja pitkään savussa ollut lähes kuivaksi kypsytetty, joka ei ole jokapojan osaamista.
    Kalatouhuista puuttuvat tekijät. Kylöä noits Puruveden muikunmyyjiä on joka kylä täynnä, mutta siinäkö meidä kalanjalostus on ?

  2. Katos Heikki, se ”keskikokoinen ja pieni lahna”, kuten särkikalat yleensäkkin, tulee savustaa eestiläisittäin, avaaminen selkäpuolelta, saadaan melko tasapaksu tulos. Sitten savuun ja savustuksen jälkeen 10% suolaliuokseen lämpimänä; 10 min ja kala jäähtymään. Sittemmin syömään.
    Muuten se vetisyys, kuten mainitsitkin; tulee liian kuumassa ja nopeasti savustettaessa.

  3. Minä en koske pitkällä tikullakaan noihin kaupantiskeillä lojuviin ”lohiin”. Ennemmin syön vaikka kasvatettua suomalaista kirjolohta. Kaikkein mieluiten suomalaista järvikalaa. Toki kotimainen villikala on kalliimpaa, mutta laadusta voi maksaakin.

    Tuossa lohikaupassa on vielä se, että ihmiset eivät edes tiedä mitä ostavat, koska kauppanimikkeillä hämätään kuluttajia.

    On merilohta, Norjan lohta, Norjan merilohta, Jäämeren lohta. Kaikki nuo ovat yhtä ja samaa kassissa kasvatettua bulkkia, jota ei kalaksi voi sanoa. Kalojen liha on pehmeää, velttoa ja hyvin suuri syistä nopean kasvatuksen vuoksi.

    Ei kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *