Tänä aamuna ihmettelin kun saunan terassin katkaisimesta kytkettävä valo paloi.
Minähän kytkin sen pois päältä ja samalla mietin koskahan tuota katkaisijaa olen käyttänyt. Eilen mutta sammutin sen myös.
Syyllinenkin, jos ylipäätään noin voi ilmaista; Pikkumirri, se oli kalapöydälle kiivetessään haistanut jälkeni katkaisimessa.
Tänään se sitten itse asiassa selvisi; Pikkumirri kiipesi siihen kalapöydälle ja kurotti sinne katkaisimelle, painoi tassullaan sitä ja taas valo paloi.
Kissan hajuaisti kun on viisaiden mukaan paljonkin koiraa kehittyneempi ja kun kissan ”reviirinmerkintään” kuuluu, laittaa oma ”Eskon puumerkkinsä” lisäksi. Siinäpä se.
Kyllä on Kalle sinun mukava nousta aamuyöstä askareisiisi, kun ystävä on heti sinua vastassa pihamaalla ja osittaa pyyteetöntä hyväksyntää ja kiintymystänsä sinulle.
Joo, kyllähän se Arvi muuten on kivaa mutta kun hetkeksikään pysähdyn; Pikkumirri nousee lahjettani vasten raapimaan = merkkaa jalkapohjillaan ”oman ihmisensä”. Kun jalassa on ohuet Dimexit, siis minulla ja niiden alla vain ohuet kalsarit, ei välttämättä miellyttävää, joten pysyn liikkeessä.
Kissat tykkäävät leikkiä tuommoisilla kuin tuo katkaisin ja oppivat pikku juttuja kokeilemalla.