No, niin sitä olen, meidän Mirri, päivittäin ”ruokapöydässä”, sitten tuo vanha Mirri; saattaa olla pois muutaman vuoerokauden mutta varmasti tulee. Edelleenkään en tiedä, kenen kissa.
Hyvin ovat Mirrin kanssa ihan samalla ateriasijalla tulleet toimeen.
Mirri; lihavahko kissanrötkäle ja vanha Mirri pienehkön sorttinen, uros sekin.
Kuvasta voitte päätellä miten hyvässä sovussa ruokailu sujuu.
Olisikohan meillä ihmisilläkin oppimista-.
Mun kaverilla oli kaksi tyttökissaa Arttu ja Minttu nimestään huolimatta Arttu oli tyttö hyvin nekin toimeen tuli terv tepivaari
Eikös Tepi meidän ihmistenkin tulisi myöskin opetella tulemaan toimeen; ihan keskenämme.
Se on ollut tavoitteeni on vaan selviö ettei kaikkien kanssa tule toimeen ei sitten millään vaikka yritys olisikin sen toinen kumoaa
Mutta noista sun mirreistä vois ne ottaa oppia elämäänsä terv tepivaari
Meillä yrittää kahden eri naapurin kissat, yhteensä kolme kappaletta, koko ajan syödä ”lemmikeitäni” sini- ja talitiaisia sekä pulleita pikkuvarpusia. Koirallani on kova työ yrittäessään pitää niitä omilla tonteillaan.
”Meidän” molemmat kissat eivät tunne mitään mielenkiintoa pikkulintuihin, vaikka lintulaudalla ja maassakin niitä meillä on runsaasti.
Johtunee varmaan siitä, että ravinnonhankkimisvietti on kyllääntynyt = maha täysi.
On kaunis kisu tuo vanhempikin. Hyvä kun ovat kaveruksia.
Kyllä sitä pientä pomottelua aluksi esiintyi; ei enää.
Kyllä ihminen on melkoinen kusipää:
https://sey.fi/suomessa-hylataan-20-000-kissaa-vuodessa-pakollinen-tunnistusmerkinta-ja-rekisterointi-auttaisi-vahentamaan-kissojen-hylkaamista/
Meillä on sellainen jokapäiväiväinen viharakkaussuhde koiriemme ja pari taloa tuonnempana asuvan kissan suhteen. Joskus tuntuu, että suorastaan odottavat toisiaan päivittäisten kohtaamien suhteen, vilkuilevat, tiirailevat,haukkuvat ja sihisevät ja näin ihmisenä tulkitsen, että nauravat päälle jatkaen matkaansa.
Vähän sama meillä, parinsadanpäässä asuu iso viirullinen kolli joka usein makoilee kynnyskivellä. Tie menee siitä kymmen metrin päästä kun ohi kävelemme. Olen koiran niin vannottanut että toisen pihalle ei sitten mennä kissaa hätyyttämään ja oppi on mennyt perille, toki varmaan pitkin hampain. Kissa loikoo hyökkäys/pakovalmiina, viiksikarvankaan värähtämättä vai pää kääntyy koko ajan koiraani seuraten, kissalla on kyllä hyvin tiedossa koirani äreä suhtautuminen kaikkiin kissoihin (paitsi pieniin pentuihin).
Meillä sitten runsas puoli tuntia vanha Mirri ilmaantui pihapiiriin; käheän käskevästi naukaisi moneen kertaan, tulkitsin; tee nyt Kalle jotain, nälkä.
Ne nuo vanhan Mirrin aikataulut, melko vaihtelevia ovat, joskus tulee puolen päivän aikaan, joskus aamupimeällä, tai siihen väliin; tai sitten ei tule lainkaan.
Tässä aamusella sitten tein toisenkin huomion; Mirrit olivat syömässä vanhentuneen rieskan palasia; tuli joukko varpusia (pikku-. ja harmaavarpusia), ihan siihen Mirrien kirsun eteen, keskittyivät molemmat syömään, pikkulinnuista viis.