Vielä tänne Forssan seudulle muutettuani, minulla oli Jawa-250 moottoripyörä vm -62, uskomattoman sitkeä taivaltaja, sillä olin kolunnut pitkin jos poikinkin Eurooppaa ja varsinkin Itä-euroopan maita.
Täällä tutustuin varsin tunnettuun, valtakunnallisestikin, Mikko Nousiaiseen.
Mikko, jos kuka, mielestäni tunsi Jawan läpikotaisin. Mikko oli vähän kuin Jawa-ikoni. Jos Mikolta varaosaa hait, varmasti sen myöskin sait.
Mikko sitten teki minulle pirullisen tempun tietämättään. Kaveri oli kysellyt 250-Jawaa Mikolta ja Mikko sitten vastasi tietävänsä ainakin yhden omistajan. Niin sitten kaupat tehtiin ja kaduin, vaikka hyvän hinnankin sain; ostin lohdutukseksi 650-Uralin sivuvaunuineen. Vähän lohdutti.
Sittemmin sen myin ja enää meille ei moottoripyörää tule; näin ainakin uskoisin.
Simo Lahtinen Tampereelta on spesialisti näihin ja hänellä on tuokin entisöitynä tallissaan monien muiden lisäksi. Kuuluu fb- ryhmääni.
Jawa 350 kaksipyttyisenä oli vielä mukavampi ja sen kihisevä käyntiäänikin viehätti.
Paitsi jatkuvat virtalaiteongelmat kuten myöskin Six Daysissä.
Itsellänikin oli Jawa joskus 60 luvun loppupuolella ja harmittaa myös minua näin jälkikäteen, että siitä luovuin ja lähes ilmaiseksi.
”Piikki” oli yksi suosituimmista, sitä kakarana ajelin. Naapurin Mäkelän Kalle meni töihin ja pani tötterön naamalleen ja menoksi.
Piikistä nyt vaan ei matkapyöräksi ollut; tuo 250 juoksi minne ihan ajaja tahtoi. Varaosia sai jos tarvitsi, kaikkialta Euroopasta, pahimmillaan bensaksikin kävi
jopa 88-0ktaaninenkin, joka muuten idässä oli lähes normaalia.
Se muuten tuo minun 250-Jawa, kerkesi käymään kaikissa Itä-blogin maissa pl Albania.
Länsimaissakin kierreltiin, tietysti, kun vähän rahaa oli, tuo Itä-Eurooppa kiehtoi edullisuudellaan ja myöskin ihmisystävyydellään.
Se tuo 250-Jawa on aivan ihmeellinen kapine luotettavuudessaan.
Jos on Face Bookissa, tässä Simon entisöimä Jawa 250
https://www.facebook.com/photo?fbid=1408606696111479&set=a.1408606829444799
Kuusikymmenluvulla meidän kylällä oli useammallakin Motovap moottoripyörä.
tietoa kun hain; aivan uusi asia minulle, selvisi kun vähän tietoa hain.
Ns kevytmoottoripyörät 60-luvulla olivat suosittuja, mm 100cm Ducati.
kevytmoottoripyöriä olivat ja hyvnkin suosittuja ainakin meidän kulmilla ja väritys oli punaisen ja oranssin välimaastosta.
Se tuo Motovap on minulle täysin outo, vaikka miten innostunut motoristi aina 60-luvlta asti olen ollut.
Selailin nettiä ja sieltähän se tuli. Uskomattoman piiloon jäänyt oli.
Tässä näitä on:
https://www.nettimoto.com/jawa/myydaan
No, olihan tuossa linkissäsi yksi Jawa 250 ja kaksi ”settiä”; vähissä noiden tarjonta enää on.
Muuten Onni ja Kalevi Suuronen, ainoat suomalaiset ”surmanajajat” luottivat ehdottomasti 150cm CZ pyörään. Olen käynyt muutaman kerran heidän esityksiään katsomassa; sekä tynnyrissä, että pallossa, uskomattomia esityksiä.
Semmoisella 150cm ”setillä” kilometrit jos toisetkin olen ajellut.
Olin näytöksessä Linnanmäellä. Hurjaa menoa.
Jawoja oli isoilla pojilla, kyllä niitä kadehdin vanhalla väljällä Hopeasiipi mopedilla ajellessa. Forssassa Viksperkin puistossa oli kesäisin moottoripyörillä kilpailut. Päätä huumasi meteli ja risiiniöljyn haju. En muista kuskin nimeä mutta Norton merkkisellä voitettiin.
Muistan kun Jawan hegemoniakauden loppuvaiheessa kaverini Valtsu osti 250 kuutioisen Sutsukin niin oli se aivan ylivoimainen menijää, kylän huoltoaseman pitäjän Mini Cooperkaan ei alkuunkaan sille pärjännyt.
Leuski nimisellä vanhalla äijällä oli iso Harrikka, oli tehnyt siihen raakalaudasta astimet, julma oli pikkupoikien mielestä sen käyntiääni.
Suzukin markkinoille tulon kyllä hyvin muistan. Korkea puristussuhde ja kiihtyvyys mutta rakenne Jawaan verrattuna aivan eri maailmoista. Jawan suunnittelu lähti varmatoimisesta, yksinkertaisesta pyörästä; lähinnä suuntautui kestävyyskilpailuihin kuten Suomessa esim Päijänteen ympäriajo (olen sen ajanut ja tietenkin Jawalla).
Kilpakaverukset; Tauno Puisto (Tammela BSA Gold Star cafe racer) ja Mikko Nousiainen (Forssa Triumph), Jawasta ei ollut TT-kalustoksi, ne kisat olivat nelitahtisten pyörien kisoja.
Isäni omisti nuoruudessaan jawa-moottoripyörän ja ajoi sillä myös kuulemma metsästysreissut tikkakosken haulikko selässään.
Minäkin ostin 250 Jawan vm 1962 ,vuonna 1968 .Ei ollut ajokorttiakaan ja eka reissulla kun olin menossa tankkaamaan paikalliselle shellille kävi käry.Piti iän
täyttyessä saada työnantajalta todistus että tarvii ajokorttia työssä,muuten kortti siirtyi vuodella.Ei sillä paljon tullut ajetua kun autokin tuli hommattua heti kortin saatuani.Tuolla se tallissa odottelee vieläkin kunnostusta,mutta taitaa minulta jäädä tekemättä.