Luinpahan mielenkiintoisen artikkelin Forssan lehdestä; Jatkosota – sota natsisaksan liittolaisena vai erillissota vai jotain muuta.
Asiasta vuosien aikana on esitetty jos jonkinlaista mielipidettä; nyt poliittisen historian professori Vesa Vares ja sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen, molemmat ehdottomasti ammattimiehiä tekivät asiasta selkoa.
Jatkosodan syitä molemmat professorit pohtivat perusteellisesti, kuin myöskin sodanjälkeisten mm ajopuu-, erillissota-, liittolais-, jne teorioita.
Netistä löytyy paljonkin artikkeleita ko asioiden tiimoilta.
Mitkään harrastelijasotahistorioitsijat eivät näin analyyttiseen kykene.
Tulipahan sitten kuitenkin tehtyä ns sotapoliittinen avaus, vaikkakin noista sotajutuista olen pyrkinyt välttelemään ja ajatellut jättää näiden sivustojen ns sotasiivelle.
Forssan lehdestä tämäkin pari vuotta sitten:
Lentohyökkäys Englantiin 1940 torjuttiin. Hitlerin kaatoi pähkähullu ajatus Neuvostoliiton valtaamisesta kesäkuussa 1941. Syntyi nykyisen Venäjän hartaasti ylläpitämä kultti suuresta isänmaallisesta sodasta, jossa hyökkääjät pakotettiin pysähtymään ja viimein vetäytymään vuoden 1942 lopulla Stalingradin motista.
Hävityn talvisodan jälkeen Suomen poliittinen johto ryhtyi tietoiseen yhteistyöhön Saksan kanssa hyökäten kesäkuussa 1941 itään, tavoitteena rauhassa menetettyjen alueiden takaisin valtaus. Ns. jatkosota päättyi vetäytymiseen ja rauhaan syyskuussa 1944. Normandian maihinnousu kesällä 1944 ja sen jälkeiset taistelut pakottivat saksalaiset vetäytymään aina Berliinin porteille asti. Neuvostoliitto voitti ns. kilpajuoksun sinne. Hitler teki itsemurhan huhtikuussa 1945. Viimein Japani antautui syyskuussa samana vuonna USA:n pudotettua atomipommit elokuussa Hiroshimaan ja Nagasakiin.
Sillä, että puna-armeijalla oli keskeinen merkitys Saksan häviölle, oli suuri vaikutus sodan jälkeiselle valtioiden asemalle: Neuvostoliitosta tuli suurvalta, jonka etupiirissä olivat kommunistien johtamat itäisen Euroopan maat.
Juuri sodan jälkeistä tilannetta Venäjän presidentti Putin edelleen haikailee ja ihailee tietyltä osin jopa diktaattori Stalinia. Nykyvenäjän aggressiivinen ulkopolitiikka lähtee juuri sodan jälkeisestä tilanteesta. Ukrainaan meno, Krimin valtaus, osallistuminen Syyrian sotaan, valtavat sotaharjoitukset Itämerellä jne. nousevat tästä – takaisin suurvallaksi, hinnalla millä hyvänsä.
Jyrki Jokinen
valtiotieteiden tohtori
Varsin hyvää taustatietoa; minulle tuttuakin.
Se vaan on aika harvoin kun Forssan Lehdessä tuommoisia asia-artikkeleita julkaistaan. Tämäkin kopio STT:n uutisista.
Tuntuu ehkä vähän turhalta pohtia oliko Suomi Saksan liittolainen. Samalla puolella oltiin koska Neuvostoliitto oli molempien vihollinen, mutta eri syistä. Hitler pyrki kukistamaan Neuvostoliiton, tappamaan sen juutalaiset ja valtaamaan ”elintilaa arjalaisille”. Suomi taas pyrki saamaan oikeutta itselleen ottamalla takaisin Stalinin ryöstämät alueet. Toki joillakin oli myös Suur-Suomi haaveita Itä-Karjalan suhteen, mutta ei niitä voi verrata Saksan pyrkimyksiin. Saksan liittolaiseksi Suomi joutui pääosin pakosta. Muita vaihtoehtoja ei talvisodan jälkeen jätetty.
Sunnuntaina 20.6. tuli päivällä hyvä dokumentti Yle ykköseltä miten Suomi joutui jatkosotaan. Nimenomaan joutui. Vaihtoehdot olivat varsin vähissä.
Todennäköisesti on katsottavissa tulevalla viikolla ja siitä eteenpäin Areenalta.
Neuvostoliito pitkälti saneli Suomen askelmerkit. Uhkaava käytös kesällä 1940 jaBaltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon pakottivat Suomen etsimään apua ja liittolaisia. Talvisodan tukijoihin Britanniaan ja Ranskaan oli yhteys poikki koska Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Ranskan itsensäkin. Neuvostoliito ja Saksa estivät liiton Ruotsin kanssa. Se olisi taannut Suomen jäämisen sodan ulkopuolelle mutta Stalin siis itse esti sen. Saksa oli ainoa maa joka tarjosi jonkinlaista tukea koska Hitler laski saavansa Suomen mukaan sotaan. Suomi tarttui ainoaan mahdollisuuteensa. Myöhemmin osoittautui että Saksan rinnalla myös ryöstetyt alueet voitaisiin saada takaisin, ehkä jopa korkojen kanssa. Silti Suomen ei tarvinnut lopulta edes aloittaa sotaa kun Stalin teki sen pommittamalla Suomen kaupunkeja.