Se tuo jalava kun ei näytä olevan läheskään kaikille tuttu; ajattelin tehdä siitä avauksen.
Artikkelikuvassa ehkä hahmottuu, miten n 60cm taimi on kahdessa vuosikymmenessä kehittynyt.
Jalavalla on ns pääjuuri; mihin se juurtuukaan, siinä se kasvaa vaikka runko oliski kaatunutkin; versoo.
Kuvassa oleva jalava on vasta kukintavaiheessaan, lehtisilmut alkavat puhkeilla.
Puuproffa jalavasta:
https://puuproffa.fi/puutieto/yleista-puista/jalava/
Meillä Hatanpään arboretumissa ja Eteläpuistossa näitä on runsaasti sekä tietysti kaikkia muitakin jalopuita. Saarni, Tammi, Lehmus, Jalava, 1000-v kataja, pihtakuusia jne, jne…
Ja, Kustaa III:n istuttama kuusi Tampreen perustamiseksi Hatanpään kartanopuistossa.
Nuo puutarhathan ovat aivan eri asia kuin villeinä levinneet. Meille tuo jalava (vuorijalava) tuli sorakuorman seassa parikymmentä vuotta sitten ja siinähän se kasvaa ja hyvin voi.
Tammeahan meillä kasvaa villinä kaikkialla; joku väittää kunnan nimen johtuvan siitä. Minä enemmänkin kallistuisin tuon tammi nimityksen puoleen. Patoja, siis tammiahan Tammelassa riittää.
Siperianpihtaahan meidän tontilla riittää, on kuitenkin puu, joka ei kelpaa edes polttopuuksi; nuori pihta ehkä joulukuuseksi.
Pihtakuusi oli suoruudellaan ja pituudellaan historiallisten laivojen mastopuu ja myös siksi, ettei se hevin lahoa,
Nykyään sitä käytetään monissa pihakalusteissa kyllästeen sijasta ja on kysytty puulaji.
Viime vuonna asensimme n. 20 m2 terassin, joka oli vain pihtakuusta.
Punkaharjulla on Tsaari Aleksanteri ensimmäinen perustanut jo 1800 luvun alkupuolella suojeltavan pihatakuusimetsää juurikin laivojen mastopuiden säästämiseksi, vieraillessaan Punkaharjulla.
Mulla on varastossa kaksi isoa jalavalanjkua. Lahden pyhäyttömänmäeltä 1995 kaadetusta paksusta ja korkeasta jalavasta. Oottelin joskus valmistaa niistä pienen pöydän.
Anteeksi kirjoitusvirheet , laitan uudestaan: Siis mulla on kaksi isoa jalavalankkua 1995 lahden pyhättömänmäeltä 1995 kaadetusta paksusta ja korkeasta jalavasta. Ajattelin joskus valmistaa niistä pienen pöydän.
Varmasti muillakin kuin minulla on jokin tietty puulajia lähempänä sydäntä kuin muut, vaikka kaikista onkin vain hyviä muistoja ja sanottavaa.
Minulle se on HAAPA, joka kasvoi lapsuuteni kotipihan vieressä ja joka jyhkeydellään minua vahvoine oksineen kannatteli ja jonka korkeudesta tarkkailin ympäröivää luontoa ihmisineen.
Ja kun haapa havisee kevätillan tyyneydessä, niin se on musiikkia minun korvilleni ja näin 69vuotiaana voin helposti tuudittautua olotilaan, jossa 69 on muutunut 6.si
Tässä omakohtaista pientä, kuitenkin vajavaista puuoppia:
Haapa on upea pehmeä puu, hyvä saunan laudepuuna. Se tummuu nopeasti, jos sitä ei käsittele. Haapa on myös hyvä askartelupuu koverrustöihin.
Lehmus taas on juuri nyt kukinnoillaan ja kun vielä hetken odottaa kukinnoista saa erittäin virkistävää lehmuksenkukkateetä. Koivun ja kuusenkerkät taas supervitamiineja. Kerkkäsiirapit ja teet.
Jalava on kallis ja laadukas kalustepuu tammen ja lehmuksen kanssa.
Kalustetalo Vepsäläinen toi markkinoille Tampereen Hämeenkadun lehmuksista valmistetut ”Leimu”- lamput, joissa on koordinaatit siitä puusta, joka on raaka-sen aine.
Viulun valmistuksessa käytetään parhaimmillaan 7 eri puulajia kuten ebenpuuta, vaahteraa, kuusta, jopa pihlajaa ja kuusesta, mutta maasta riippuen loput muualta maakohtaisesti kuten palisanteria ja poppelia jne..
Piano tärkeimmät osat tammea ja mäntyä ja kaikupohja kuusta niin kuin kaikissa akustisissa soittimissa. Japanilaiset kävivät Suomessa 80-luvulla hankkimassa vaikka 60 cm:n pätkissä pitkään kasvanutta vanhaa ja oksatonta kuusta kaikupohjiksi huippuhinnoin.
Tuppeen sahattu leppä sisustusmateriaalina, savustuspuru.
Katajan kaikki tietävät.
Männyn käytön kaikki tietävät.
Koivun myös.
Raita ja omena ja ruusupuut kovia kuin kivi ja käyttö sen mukaista.
Tosiaan, kun meiltä vuonna 87 pakkanen tappoi puoli tusinaa noin 50 vuotta vanhoja omenapuita, niin siinä oli Husgvarnani ihmeissään, oli kuin olisi kiveä sahannut.
Muista, kun noin kymmenen vuotta sitten minulle tarjottiin purettavaksi heinälato, joka oli omistajan mukaan lähemmäs sata vuotta vanha pyöreäksi veistetty ja kuivana pysynyt, niin ajattelin, että nyt sitä saa saunanpesään sellaista kuivaa puuta, että löylyä piisaa.
Luultavammin se oli mäntyä ja arvatkaapa kun sahattuani niillä sitten saunaani lähdin lämmittelemään, niin hyvinhän ne alkuunsa palaan lähtivät, mutta hetken kuluttua ne ei suostunut palamaan kuin kytemällä, kunnon valkeasta ei puhettakaan.
Sitten niitä käytettiinkin enään vain jonkinmoisena tunnelmanluojana nuotiolla istuskeltaessa.