Juuri äsken katselin olohuoneen ikkunasta kun tuossa metsikön reunassa viisi kaurista, parinkymmenen metrin päässä talostamme laidunsi aivan kaikessa rauhassa ja hätäilemättä.
On se vaan kaunis eläin; minun silmissäni, en kyllä koskaan ampuisi tuollaista, en edes ”lihanhimossanikaan”.
Metsäkauris muutoin oppii tunnistamaan turvallisen, vaikkakin ihmisen asuttaman elinpiirin, lienee kait elinehto.
Meillä näitä metsäkauriita asustelee kaksikin pikkulaumaa; joskus päästävät minut ja Mirrinkin jopa kymmenen metrin päähän.
Tuo jos mikä on Kalle elämän rikkautta joka pysyy ja vaikka olen metsästäjä en tosin enää käy metsällä
Enkä omalta tontilta menisi ampumaan mitään rottaa suurempaa ne sais kuulan kalloonsa terv tepivaari
Suoraan tunnustan että kadehdin Kallen elinpiiriä. Ja vielä asuinpitäjänsäkin Tammela, lounaisen Hämeen hienoin luonto harjuineen ja runsaine kalaisine järvineen. Osa järvistä ilman loma-asustusta metsien keskellä.
Sanottakoon nyt sivumennen että itse olen syntyisin ja nuoruuteni viettänyt Tammelan kirkonkylässä.
No, ne kauriit ovat meille arkipäivää, ilvekset, siilit yms. Täältä ei tarvitse mihinkään korpeen lähteä; se korpi kun on aivan pihapiirissä.
Onhan ne luontoeläimet mukavia katsella, mutta ei meidän pihalla. Kyllä minä ainakin kaikki kettua isommat ajan vauhdilla pois, heti kun vaan huomaan. Tarkoitan siis piha- aluetta, niin paljon ne eläimet ovat tehneet pahojaan, syöneet juurikasmaalta kaikki istutetut ja kylvetyyt, syöneet rapunpielestä ja muualta pihasta kaikki kukkaset. Nyt syksyaikana riipineet omenoita puusta ja maasta, miksi eivät siis syö kokonaan, vaan jättävät maahan puoliksi syötyjä.
Minähän en ole mikään eläinten vihollinen, koskaan en ole ensimmäistäkään eläinta ampunut, en harrasta metsästystä alkuunkaan. Minun puolestani saavat metsämiehet harrastaa valvottua metsästystä, kunhan pysyvät meidän pihan ulkopuolella.
Niin pitkälle oli pakko tehdä, kun muutama vuosi sitten tein marjapensaiden ympärille verkkoaidan. Niin pienellä silmäkoolla, etteivät edes rusakot pääse.
Ei se tuo metsäkauris kovinkaan perso noille omenoille ole, ainakaan meillä. Lisäksi villieläimet saavat meidän pihassa vapaasti liikkuilla, eivät ne minua häiritse enkä minä niitä. Ryytimaanikin jättävät rauhaan.