Hernekeitto lienee ikivanha ruoka; varmaan ainakin viisituhatta vuotta vanha, eri muunnoksineen.
Meillä tuo hernekeitto tehdään alusta asti itse.
Kaksi asiaa, joita en hyväksy; purkkihernekeitto sekä sika/nautasäilykeliha.
Meillä alkaa hernekeiton teko herneiden liotuksesta, sitten lihojen esivalmistaminen ruskistaminen pannulla.
lihoiksi mieluiten possua, silavan kera, kuulllotettua sipulia, valkosipulirouhetta, meiramia, hiven pippureita, suolaa, sinappijauhetta, kurkumaa, pilkottua lanttua ja porkkanaa. Sitten haudutellaan monta tuntia puuhellalla; ruoka hautuu, valmistuu ja lämpöäkin saadaan. Joskus lisään kapristakin sekaan, silloin suolaa vähemmän.
Loppuvaiheessa lisään lurauksen smetanaa. Konstailematon arkiruoka ja miksei juhlapöytäänkin.
Minulla on purkeissa hernekeittoa ja sikanautaa mahdollisen karanteenin, tilapäisen liikuntakyvyttömyyden tai lakkokenraalien yleisöön kohdistaman väkivallan varalta.
Molemmat tuotteet koen muutenkin oivallisiksi.
Makunsa kullakin. Minulla tuota itsetehtyä hernekeittoa pakasteessa riittää.
Sanoisin kuitenkin, Sinun hernekeittosi on kaukana hernekeitosta ja ”sikanautasäilykkeesi” lihasta.
Tämä nyt vain minun mielipiteeninäni.
Sikanauta on erinomaista esimerkiksi sienien paistossa.
En kyllä pilaisi hyviä sieniä sotkemalla niihin sikanautasäilykettä.
Kyllä hernekeitto on sellainen kotiruokien klassikko, jota tulee melko säännöllisesti parin viikon välein tehtyä, kesäaikaan vähän harvemmin, muta toisaalta kesä aikaan tuoreherneestä saa erilaisen hernekeiton, joka ei ole yhtään huonoa sekään.
Mausteina käytän aika pitkälti samoja, jotka Kalle mainitsi, mutta liha vaihtelee silavapossusta savukylkeen ja joulukinkusta saa myös oikein oivallisen rokkalihan.
Ruisleipää ja piimää rokan kaveriksi ja ehtoolla palkeet soi.
Meillä hernekeiton valmistaa emäntä, liottaa herneet ja tuppaa käyttämään hakkulihaa, sikanautaa. Itse kun joskus teen menee Kallen ohjeiden mukaan mutta vähemmillä mausteilla. Ensi kerralla kokeilen tuota smetanan lisäystä.
Ostin kesällä säilykepurkin villisikaa, siitä aion kokeeksi kunnon pakkasten tullen laittaa rokan.
Kurkuma sekoitettuna mustapippuriin antaa hienon makulisäyksen. Kurkumaa voi kokeilla maustamiseen sitenkin, että sekoittaa kurkuman ruokalusikalliseen rypsiöljyä ja hieman lämmittää seosta, tulee erilainen maku. Pian muuten kauppoihin tulee myös tuoretta kurkumaa, se taas maistuu hieman erilaiselta.
Tein muutama päivä sitten sen melkein perinteisen:
Papuska-herneitä pussi yöksi veteen likoamaan, niin että vesi imeytyy sellaisenaan herneisiin.
Koska sika meillä ei tee kauppaansa, esivalmisteluna keittolihaa liemineen. Joskus piilotan nakkeja.
Yhdistän edelliset ja porkkanan, sipulin paloja sekä tietysti reippaasti valkosipulia ja sopivasti suolaa ja lisään vettä.
Hidas keittäminen pari tuntia, joukkoon reilusti hyvää sinappia, vahvaa kermaa ja kuivattuja yrttejä, rakuunaa, basilikaa, timajamia, mitä on jäänyt tuoreista muun ruoanlaiton yhteydessä kuivattaviksi.
Siinä se.
Joku käyttää raakaa punasipulimursketta tarjoilun yhteydessä sekä sitten vasta sinappi.
Just litoin herneet likoon saa olla aamuun asti vedessä suolaa laitin sekaan tulee parempi maku keittoon vikka sen veten heitänkin viemäriin
Savupossun pilkon huomenna aamusella sittn keitän hernesopan valmiiksi saa olla kiehumassa pidemmän aikaa lievällä lämmöllä terv tepivaari
Tekis mieli sanoa ruma sana tuosta A joka ei tule vaikka eihän se sen syy ole vaan ihan oma syy miksien varmista aina että se olis tulossa terv tepivaari
Minulla olisi pussillinen herneitä parin vuosikymmenen takaa. En taida jaksaa vieläkään keitellä.
Ehkäpä liotan ja tarjoilen tinteille. Syön sitten tintit, jos kuukahtavat.
Jaa-a, ehkäpä on parempi murskata kuivat herneet pihdeillä tinttien sapuskaksi. Syntyvät pierut vauhdittavat kivasti lentelyä.
No Markku kun et viitsi keitellä niin syö Jalostajaa purkista kyllä ne sitä sulle keittää terv tepivaari
En ole itse näin taitava.
Mutta sen totean että olen monen maahanmuuttajan – tänne asumaan jääneen ja vieraana käyneen – opettanut siihen asiaan, että hernekeitto on oikeaa ruokaa ja se ei ole kasvisruokaa.
Se on kaunis osa suomalaisuutta, joka on saanut heistä jokaisen hymyilemään.
Kyuu ei se vaikeaa ole eikä vie paljon aikaa ja on mulle tuotu eteen aika monessa maassa sellasta josta voi sanoaa vain kokki tekee sellasta siellä ne ovat perinne ruokaa
Kuten meillä Suomessa on mämmi ja Tampereella mustamakkara terv tepivaari
Ruoka on silloin hyvää, kun se omassa suussa maistuu hyvältä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa mitään ruokaa. Jos tuunattu purkkihernekeitto maistuu hyvältä, niin silloin se on hyvää.
Siis kaikkine lisäaineineenko? Metallinen säilykepurkki on itseasiassa kaikkea muuta kuin hyvä.
Kun teet itse, suurin piirtein tiedät mitä syöt.
Olen sotilasurani aikana syönyt purkin jos toisenkin säilykehernekeittoa; ei koskaan hyvältä maistunut mutta vei kyllä nälän.
Esim. Jalostajan hernekeitto on lisäaineetonta ja säilöntäaineetonta. Ainesosat: Vesi, herne, sianliha, silava, suola.
En itse säilykkeitä käytä, mutta jos joku niistä pitää, niin en minä voi mennä hänelle sanomaan, että et ymmärrä ruuasta mitään.
Jokaisen oma suu on paras mittari siinä,mikä on itselle hyvää. Ei kukaan naapurin suulla ruokaansa syö.
Minä kun ruoanlaitosta en ymmärrä yhtään mitään, joskus syön pellipurkistakin, lämmitettynä kylläkin. Yleensä vaimo meillä laittaa ruoan, eikä käytä pellipurkkeja. Tekeekin hyvin tasalaatuista koska minä joudun käyttämään päivittäin Marevan pillereitä. Aika helposti näkyy ruokailun vaihtelut veriarvojen muutoksina, mutta on pärjätty. Enkä missän tapauksessa, enkä milloinkaan käytä valkosipulia. Se on ihan yhtä ehdotonta, kuin Kallen sika / nauta.
Viimeisimmässä hernekeitossa minä söin joulukinkun rääppeet. Kinkku oli viipaloituna pieneksi keitossa, nam kun oli hyvää.
Se tuo Jalostajan purkkihernekeitto on kyllä ihan vegeruokaa, ei siltä lihaa kyllä löydy jos ei paljon mausteitakaan; kelpaa kyllä nälän torjuntaan mutta kun meillä ruoka on muutakin kuin energiatankkausta, ei tuo purkkihernekeitto eikä purkkiliha kyllä kelpaa.
Meillä niitä ei ole edes ns kotivarana.