Nimittäin asiointi sähköisesti varmenteella. Myin vanhan peräkärryni, tein varmenteen, vanhaan peräkärryyn, uuden peräkärryn omistajan vaihdokseen kuten myös auton vastaavaan myyjiltä sain varmenteet.
Kyllä on toimistobyrokratia tehty helpoksi. Ei tarvitse enää konttorilla jonotella, ”luovareilla” pelailla eikä täytellä rekisteripapereiden 2. osia. Rekisteriotteitakaan ei tarvitse enää kuljetella ajoneuvon mukana.
Vieläkö joku väittää, etteikö byrokratiaa ole saatu edes vähän puretuksi?
Kun sitä varmennusta kysytään, avaat pankkisi sivut läppärillä tai muussa värkissä, avaat kännykän tunnusluvut ja kirjoita pin-koodin se on siinä.
Minä kylläkin kirjaudun Traficomin sivuille pankkitunnuksilla ja siellä sitten toimenpiteestä riippuen sitä varmennekoodia kysytään, helppoa kuitenkin.
Niin ja täällä kun pääsääntöisesti vain arvostellaan virkamiehiä; pitänee joskus kiitoksen sanakin lausua.
Sitä juuri tarkoitin. Sanoin se vain huonosti. Traficom pyytää kirjautumaan oman pankin sivun kautta: klik, käyttäjätunnus ja tunnusluku sisään a’vot. Traficomin palvelu aukeaa.
Ja täällä kun väitetään, että heinän teko olisi helppoa.. Siinä on monta toimenpidettä, olisi mielenkiintoista kuulla mikä niistä on helpointa.
Ne jotka eivät ole heinäpellolla koskaan edes käyneet eivät heinän teosta tiedä mitään
Siinä heinän teossa on tosiaan monta vaihetta ja jos seivästetään se on hikistä työtä
Jos siitä helpommat asian yrittää saada se onkin varmaan sen lehmän eteen levitys kaikki muut vaiheet ei niinkään helppoja ole terv tepivaari
Sanonta mikä sanonta; kyllä on tullut heinäpellolla oltua, niittokonetta ajettua, seivästettyä, latoonkin ajettua … jne.
No, minä taas olen ollut veistämässä seipäitä, lyönyt kangella maahan reiän. Iskenyt seipään maahan, pannut alimman tapin, nostanut haravakoneella pöyhityt heinät alimmalta tapilta lähtien kolmannen tapin päälle ”hattu päähän” eli ihan täyteen kaksipiikkisellä heinähangolla.
Mutta kuivan korjaaminen oli vasta hikistä hommaa aurinkoisella säällä. Ja vielä hevosen vetämälle heinäkärrylle. Näin vielä niitä hevosniittokoneitakin. Aika oli 60-lukua ja osin aikaisemminkin kakarana.
Eilen katselin sitä upeaa konetta, joka tekee kaiken tuon ja vielä paalittaakin ekokestävälle rullalle ilman valkoista muovia.
… eli nykyään vasta se on helppoa kuin heinänteko !
Heinänteko tuli tutuksi minullekin kaikkineen ja hevonen oli se voimanlähde omien hauisten lisäksi jatkuen vielä kesälomillakin jotka osuivat heinänteon aikaan… Minulla autojen luovarit on hoitunut autokauppiaan toimesta.
Eiväthän ne hoidu; konttorilla pitää käydä.
Sitä vastoin netissä homma on tosi simppeli.
Autoliikkeessä ei tarvita, kun lukea paperi, allekirjoittaa ja tilinumero, se on siinä.
Viikate on vähä semmonen työkalu että jos sitä koittaa komentaa omaan tahtoonsa, käy huonosti. Jos antaa viikatteen kertoa mikä on paras tapa, sitten se sujuu. Kyllä siihen silti energiaa ja aikaa uppoaa.
Oikea iso niittoviikate on miehen peli, jolla pitää osata niittää ja, että osaa teroittaa viikatteen oikein ja useasti kovasimella.
Niin, viikatehan pitää teroittaa purevaksi, silloin heinä ja ruoho kaatuu.
Minä en teroita kovasimella vaan timanttilastalla.