Henkilöautojen keski-ikä eräissä Euroopan maissa – Autoalan Tiedotuskeskus
Meillä valitellaan yleisesti, että Suomessa ajellaan huomattavan vanhoilla autoilla, keski-ikä n 12,5v.
Balttian maissa autojen keski-ikä on reilusti yli 15 vuotta. Jos tarkastellaan kuinka suuren loven auton hankinta tekeekään tuloihin, ihmettelin aikanaan eestiläisten autojen nopeaa uusiutumista, kunnes asia minulle selvisi paikallisesti.
Kun katselee esim tallinnalaista autokantaa, saa täysin väärän kuvan. Tallinnalainen auto on ani harvoin omistusauto, se on rahoituksella hankittu.
Auto sinällään ei kerro mitään henkilön varakkuudesta, lähes jokainen pystynee ostamaan rahoitusteitse lähes minkä keskihintaluokan auton tahansa; kuinka järkevää se sitten lieneekään, se onkin sitten aivan eri juttu.
Uuden auton hinta tipahtaa rajusti heti kun se on liikkeestä ulos ajettu, siksi se ei ole edes mikään sijoituskohde. Ajan kuusi vuotta vanhalla autolla ja ajelen vielä pitkään.
Liisingi veto monissa on totuus eikä se mielestäni varallisuutta kuvaa terv tepivaari
Se on tuo leasing tullut jokseenkin suosituksi, saat ”oman” tulotasoasi vastaamattoman mutta loppupelissä kalliin auton naapurin kadehdittavaksi.
Vaihdoin autoni kun se täytti 10 vuotta ja nyt ajelen uudella ja ehkäpä se minun elinikäni kestää.
V1984 ostin viimeisen uuden autoni, Mitsun L-300, sittemmin olen pitäytynyt n 2-3 vuotta vanhoihin, alle 100 000km ajettuihin, mielestäni aika edullista; toisaalta, auto tuskin koskaan lienee edullinen.
Koko yrittäjäaikani ajelin yli 10v vanhoilla raskailla ajoneuvoilla; viimeinen MB-609 -95 oli ostaessani jo yli 10v vanha mutta toimiva peli.
Uuden auton osto kerto, että rahaa on liikaa, jos sillä ei ole plussan puolella siitä ostosta aiheutuvia tuloja.
Niin kuin kaikki tietävät 4 vuodessa uuden hinnasta häviää puolet kankkulan kaivoon.
Neljä vuotta ikää, perushuollot oikein tehtynä jakohihnoineen ja alle tai noin 100 000 km ajettuna, autoliikkeestä takuineen ostettuna on järkipuuhaa.
Minulla ei ole rahaa liikaa eikä liian vähän vaan sopivasti.
Pätee Arvi minuunkin. Isotuloisia ja isoautoisia en kadehdi. Ajelen meille sopivalla ajopelillä, se kun on näin haja-asutusalueella ihan pakollkinen.
Kokeilimme muutama vuosi sitten elää täällä Tampereen Pyynikillä olla ilman autoa noin 4 vuotta. Hyvin pärjäsi, mutta maailma pieneni. Vuokrasin silloin tällöin pirssin EuroPCarista kohtuu hinnalla.
Nyt näin kaupunkiajossa emme tarvitse kuin luotettavan ja edullisen pikkuauton.
Täällä pörrää muutenkin noita munanjatkeita, kiiltäviä Jaguareja, Porscheja, Audeja, Mersuja ja möykkyVolvoja aivan riittävästi.
Meidän autohallissa niitä riittää, mutta liian isoja kääntymään ajoluiskassa naarmuitta.
Itse en esimerkisi ole mikään merkkiuskollinen, ostan sellaisen joka on omiin tarpeisiini sopiva ja vie paikasta A paikkaan B turvallisesti.
Toki on sanottava, että voi se uusikin auto joskus matkatessa sanoa yhteistyö ja avunantosopimuksensa irti.
Meidän naapurimme uusi Kia on ollut remontissa koko takuuajan. Toinen uusi Dacia ei tervettä päivää ole nähnyt. Kadulta nostettiin juuri eilen simahtanut uudehko Volvo Käyttöautoon korjattavaksi.
Mikan ja Anssin uudessa sijaisautossa VW Golfissa ei pelannut lämmityslaitteet ja valot. Eikä sinne hoikka ja isokokoinen ukko päässyt pujahtamaan ilman, että pää kolisi ovenkarmeihin, oli pikkulikoille tehty.
Seuraavaksi Citikan jälkeen hommaan vielä isomman maavaraCitikan ilman muuta töpseliä kuin lämpötolppaan.
Minulla on viitisentoista vuotta vanha henkilöauto, eikä sillä ole ajettu kuin 80 000 km. Pakettiauto nostelee tuolla hallissa ”jalkojaan” ja on tullut jo 38 vuotta vanhaksi. Se on täysin ajokunnossa, mutta on saanut talven huilata käytöstä poistettuna.
Minusta löytyy merkkiuskollisuuden vikaa, kerran ostin pojankloppina uuden Minin, mutta eipä tuo kauan kestänyt kun piti vaihtaa pois. Merkkiuskollisuudessa on monta hyvää puolta, on kuin kotonaan asioisi, kun tuntee talon ja henkilökunnan. Eikä se autokaan vieras ole.
Ken nyt ihan seuramatkoilla Tallinnassa käynyt; tuskin mitään erityistä tietämystä omaa. Ei se nyt ihan riitä, että on vanhassa kaupungissa jossain ”porobaarissa” syömässä käynyt ja valittelee kuinka töykeää eestiläinen palvelu on.
Kyllä pitää reissailla pitkin maata, vuosiakin, jolloin voi sanoa jotain tietävänsä kansasta.
Kun kiertelee