Tuli sitten vaimon kanssa tänä aamuna käytyä autofilosofista keskustelua.
Päätimme keskustelun päätteeksi vaimon kanssa, että Doblo sitten saakin jäädä kotiin hamaan paaliin pistoon saakka.
Vaimo nimittäin koeajoi Volvon, minä mukana ja kokemansa perusteella tulimme em tulokseen. Vaimo kun sanoi ihan suoraan, että hän ei noin isolla autolla halua parkkeerailla marketin parkkipaikalla; huolimatta erittäin hyvästä Volvon pysäköintiavustajasta.
Osansa tietenkin oli siinä, kun 3.-4.8. vien auton tarkistukselle Info autoon ja saattaa edellyttää yöpymistä Tallinnassa ja vaimolla olisi näinollen liikkumisvapaus reissuni ajan.
Näin ne ajatukset muuttuvat yhdessä keskustellen ja toisaalta; kenelle me oikeastaan pieniä säästöjämme pihistämme?
Minulle tuo Volvo on ollut näin lyhyellä kokemuksellakin uskomattoman toimiva.
Nyt muuten arvostaa automaatti-ilmastointia, siitäkin huolimatta, että se kaasun kulutusta hieman lisää.
Meillä ostetaan sellainen auto vain, jossa vaimo tykkää merkistä, väristä, mukavuudesta ja automaatista. Hän on koeajamassa. Minulke käy vaikka Zetor tai vanha Amazon.
Taitaa tuo Zetori olla aika kallis jos on kunnostettu
Minulle ei ole koskaan autoa valinnut vaimont tuskinpa voikaan väristä sai mainita toiveensa joka ei oikeasti koskaan toteutunut
Kyllä vaimo on ihan oikeassa, meillä se järjestelmä on toiminut jo vuosia. Ei ole kertaakaan tullut kina siitä, kumpi tulee taikka menee. Tietysti edellyttää kohtuullisuutta,eikä niin että molemmat haluaa ajaa Mersulla. Meillä molemmat autot ovat keski- ikäisiä, eikä oikeastaan enää ei minkään hintaisia. Edellyttää vaan siinäkin, että ovat kohtuukuntoisia, eivätkä aina hajalla, eli rikki.
Joku tietysti sanoisi, että pröystäilyä, mutta sopii tulla tänne maaseudulle kokeilemaan, sitten voisi kertoa niitä edullisempia ratkaisuja. Minä ainakin kunnioitan yksilön vapautta, kulkee hän sitten jalan tai vanhalla autolla.
Niin kuin aikaisemmin olen kertonut, meillä Porvoon maalla ainut toimiva ratkaisu oli oikea maasturi-Jeep, mutta automaattina sekin.
Heikki, kun kerran mainitsit ja mainostat, niin kulkiko siellä Porvoon plantaaseilla vaimosikin Jeepillä. Ja kulkeeko nyt sillä Sitikalla, vai jollain muulla?
Vaimon lempiauto maalla oli automaati Jeep, jota ajoi mielellään. Sitten oli se maalaiselle sopiva punainen virheetön Amazon pyhäautona.
Nyt kaupungissa manuaali Citikka, jossa hän tykkää vain nauttia sohvöörin kyydistä. Seuraava on automaatti.
Pentti, muuten täällä kaupungin keskusta-alueilla pieni näppärä auto on erinomainen väline kaikin puolin. Parkkipaikkoihin pujottelu, autohalliin ajo, joka on talon alla ja alapään luiskassa 90:n asteen mutka.
Siellä on yski Jaguar oikeassa kyljessään lommo, vanhan ikä-ihmisen Opel Astra pitkin kylkinaarmuin, naapurin uusi musta Volvo 60V kylki naarmuja täynnä.
Paha paikka isolle autolle ja äkkinäiselle ja huonolle kuskille.
Ei se auto, vaan se kuski…
Jospa syy onkin tallien koko ne kun on vanhemmissa taloissa tehty pikku fiiatille terv tepivaari
Kyllä minä olen aina tykännyt kookkaasta autosta, joista näkee uloskin eikä tarvitse ”lattialla” istua. Ainahan meillä on ollut kookkaan puoleisia autoja, kuorma-autoja, isohkoja pakuja ja eiväthän nuo jenkitkään mitään ”polkuauton” kokoisia olleet. Turvattoman tuntuisiakin minusta nuo aivan pienet autot ovat.
Automaatista tai manuaalista minulla ei oikeastaan vahvaa kantaa liene.
Kaiketi tottumisesta periaatteessa lienee kysymys.
Katselin siinä tänä aamuna noita käytettyjen Volvojen hintoja; näyttää aika hyvin hintansa pitävän kun Volvo 850 vm 86, pyydettiin vielä 8500€, kilometrejäkin runsaat 450 000.
Katsastelin eilen oman autoni kulutusta: biokaasua 4 kg/100 km, siis n 5,5€/100 km. Suhteellisen edullisia kilometrejä 2,4l koneella.
Tietysti taas Volvon omistajana, tsekkailin noita eri Volvon valmistusmaita; Amatsoniakin valmistettiin jopa Etelä.Afikassa ja chilessä mm.
V70, yllätyksellinen havainto, valmistettu Ruotsissa, Kanadassa ja Belgiassa.
Sitä vastoin Volvon huippumallia, 90-sarjaa valmistetaan jopa Kiinassa.
Näitä pikku-volvoja sitten valmistetaan kaikkialla maailmassa. Vähän sama kuin Dacia (tuskin koskaan ostaisin), Romanian rellu.
Paras citikka mikä minulla on koskaan ollut; DS, se oli auto, monessakin mielessä, sen jälkeen citikoita meillä ei ole ollut; tuskin tuleekaan.
Minulle ei koskaan ole vaimo ostanut autoa, tuskin Heikillekään vaikka hän niin rehvasteleekin. Aina ei edes tule kysyttyä muiden mielipidettä, jos minä ostan, tai vaihdan autoa.
Kyllä aika suurella ajan minäkin, näin kesäisin tykkään minäkin ajaa transitilla. Sieltä on hyvä näkyvyys, eikä tule tunnetta maantiellä istumiseen. Mukavasti myös kulkee kauppatavarat mukana, noin tuhannen kiloa on kantavuus ja helposti saa pari kolme metriä pitkät tavarat mukaan.
Pentti, meillä vaimo ei osta autoa, vaan hänen toiveensa on ykköstilalla. Sitten päätämme yhdessä asian, eikä ole koskaan tullut murinaa näin kumaltakaan. Autot, mitä hän ei halua, ovat yllätys yllätys Mersu, Bemari tai Porsche niiden olemattomine symboliarvoineen.Vanha Jaguar kelpaisi ja valkoiset nahkahansikkaat tai jopa Rover.
Mulla on kolme ns autoa jotka kierrän mahdollisimman kaukaa Renaul Citroen ja Fiat mallit saa olla mikä hyvänsä
Nyt mun ei tarvitse kysyä edes auton väriä keltään ostan jos sopivaan hintaa myy
Mutta nuot kolme ei ole ostos listalle kuuluvia terv tepivaari
Tänään sitten ensimmäinen tankillinen kaasua ajeltu; tankattu ja ajotietokone kertoili varsin kohtuullisia lukemia. Ei ole Volvo ”juoppo” vanhoista väittämistä huolimatta. Kaikki tekniikka on pelannut kuin unelma; ei minkäänlaisia oireellisuuksia mutta ajaminen on ihan nautinnollista mikäli nyt autolla ajaminen mikään oikea nautinto olisikaan.
Minun ja erityisesti vaimoni ihanneauto käytännössä oli Saab 95 ja 93 business versiot. Oli kuin istuisi lentokoneen ohjaamoon. Kaikki käsillä, tukeva ja luotettava sekä vakaa aina kesät talvet. Niitä meillä on ollut toista kymmentä eri versioita.
Erilaiset Saabit minulle kyllä tuttuja ovat olleet armeijapalveluni ajoilta; jostain syystä en niihin oikein ihastunut ole ollut, viimeinen Saab-kokemukseni oli ”susiysi”, eli Saab 99.
Nämä viimeisimmät olivat ihka uusia v. 2003 ja 2005 malleja.
Niin, no juu; minun ostoslistallani ei Saab ole ollut harkinnassakaan.
Volvoon ei oikein ole ollut varaa, ei tosin Saabiinkaan. Nyt vain tuli todellinen tilaisuus ja Volvo pihassa.
Penttikin sen jo mainitsi; auto ja jopa kaksi on syrjäkylillä lähes pakollinen koettakaahan tulla ilman toimeen.
Näitä kokeilijoitahan on ollut vuosikymmenet; muka vihreä elämäntapa.
Sanottakoon; ei minulla koskaan aiemmin ole ollut autoa, jossa olisi nahkasisustus, jopa rattikin nahkapäälinen; luxusta se on tämmöiselle tavikselle.
Todettakoon toisaalta; Volvo maksoi vähemmän kuin vaimolle hankittu kaasu-doblo.
Niinkin vaan sanoisin; Volvo vaan toimii moitteettomasti; alkuperäistyökalutkin, jotka usein on siivotut pois, kaikki löytyvät.
Voisin jo nyt tässä vaiheessa itseäni onnitella hyvistä kaupoista.
Tulihan tuolla Volvolla täyteen 1000 km, eilisen Eestin reissun jälkeen. Toimii.
Polttoainekulutkin vähintäänkin kohtuulliset. Bensiiniä kuluu n 10%/kaasun kulutus, jos sitäkään.
Ajomukavuus vs pikkuautot, tuskin voisi verratakkaan.
On minulla kokemusta mm MB-609, ei tietoakaan ns ajomukavuutta lisäävistä apulaitteistoista. Siitä huolimatta, se oli minulle mieluinen auto.