Vein tänä aamusella Doblon paikkailtavaksi; vaimo kun oli katsonut aiheelliseksi kolhaista vasemman lokasuojan kohdalta.
Minulle sitten tuotiin sijaisauto; uudenkarhea Volkswagen Polo, kun olin pudottautunut sinne kuskin pukille, istuin mielestäni lattialla. Pihassa sitten uusi keinojen keksiminen; vanha kankeapolvinen mies. Onnistuihan se jotenkin. Mukava autohan se Poloinen oli ajella mutta, meille ei ikänään tule henkilöautoa, en halua istua lattialla, josta ei näe edes auton konepeltiä ja keulan ääriviivoja.
Ikäni kun olen ajellut paketti- ja kuorma-autoilla, arvostan ajajan näkemiskenttää.
Eikös Polossa ole penkin korkeudensäätöä? Ei se näkökentttä sillä nyt pakettiauton vastaavaksi muutu, mutta jos ensiavuksi olisi.
Tässä mallissa ei näytä olevan. Mukavahan tuo oli ajella, kojetaulu kun näytti sisässä olevan vaihteen ja ehdotti nostamista/alasvaihtamista, Edistykselinen auto, jos nyt ei minun mieleeni kokonaisuudessaan.
Iän karttuessa osaa arvostaa autoon pääsyä ja sieltä ulos tuloa, joten istuinkorkeus on ykkösasia.
Nykyajan henkilöautoissa, ainakin suurimmassa osassa on ihan tarkoituksella nostettu istuinkorkeutta. Niihin on huomattavasti helpompi vanhemman ihmisen mennä. Sitten on tehty ihan oma luokkansa ns. Crossover- autot , ne sitten ovatkin kovasti yleistyneet ja käytössä mukavia.
Ongelma vaan lienee siinä, että näillä autovuokrayhtiöillä ani harvoin lienee mitään Crossover-tyyppejä tarjolla; vain niitä halvimpia ja siihen asiakkaan lienee tyytyminen.
Pojalla on joku Audi 6. Istui pelkääjän penkillä. Ahdas kuin mikä, kun pää kolisi ylärimaan ja penkki kuin olisi perse maassa.
Samaa ihmettelin sijais-Polosta kuin Kalle. Täytyy vääntäytyä sisään, Etsiä istuimen säätimet ja vängätä itselleen edes joku asento.
Onhan se hienoa, kun on olevinaan kuin ralliautossa takapuoli asvaltin pinnassa.
Se vaan on kiemurtelua, kun pitää päästä sisään tai ulos.
Kun lisäksi nykyautoissa tuo kaiken kattava elemtroniikkakin temppuilee, kun sataa jäätävää sadetta eivätkä lamput pysy sulina, on meno loistavaa.
Tosin eilen taas totesin, että meillä on suuri joukko tyhmiä, typeriä, asennevammaisia tai muuten vaan ajokortin turhaan saaneita, kun joka kolmannessa autossa oli peräpää pimeänä.
Pahimpia olivat aivan liian monen valkoiset autot, jotka lähes sulautuivat ympäristöön.
Monella on tuo poispääsy ei ninkäänn meno itsellä ei vielä ole kumpaakaan mutta kaveri piirissä on monella
Mutta ei sekään kivaa ole kun joutuu sata kilometriä miettiin mitenkäs pääsen täältä pois
Kyllä mullakin on matala kun on Honda civic onneksi pääsen sieltä vielä pois no alkaa muutenkin oleen varmaan viimeiet vuodet kun ajelen
Mutta katsotaan nyt mitenkä äijän käy ja jos tuo yleisten tila vielä huononee no aikanaan sennäkee terv tepivaari
Vanhuudenkankean selän ja niskan takia minäkin hyvin palvelevan Avensikseni Nissanin Kaskaaseen jouduin vaihtamaan. Selän vihoitellessa oli erikoista kuin ripaskatanssija konsanaan ruotoa suorassa pitäen ängetä autoon. Ja onhan sitä paremmat näköalat korkeammasta autosta.
Ylivoimaisesti paras on ollut Jeep Cherokee, korkealla istuimet, tylppä nokka, tylppä perä, uskomattoman pieni kääntösäde 4-vetoiselle. Saattoi hyvällä kelillä ajaa takavedolla, liukkailla 4-vedolla tai perälukoilla edessä ja takana.
Mitä nyt sähkölaitteiden kanssa vähän joutui temppuilemaan.
Valkeakosken Juusolla taisi olla Lantikka ja siihen kuljettaja – siinä koko ja korkeutta.