Kuten kerroin, sain muikkua, vähän niukasti mutta kuitenkin.
Pitkästä aikaa vaimo pyöräytti pari muikkukukkoa. Se vaan on taivaallisen herkullista, nimittäin vaimoni tekemä kukko.
Maistanut olen noita Irene Partasenkin ja muutaman muunkin kukkoja, vaan ainoastaan hätätilassa menee; sellaisia paksukuorisia, pohjasta vetisiä ja maku kertoo niiden teollisen laadun.
Mielenkiintoista muuten sinällään, että tuo kalakukko mielletään savolaiseksi; tosiasiassa nuo kukot kyllä ovat venäläis – karjalaista ruokakulttuuria, Koillismaallakin leivotaan erilaisia kukkoja.
On se vaan juhlallista aloittaa aamunsa tuhdilla kukkosiivulla; tuoreesta kalasta, runsaasti silavaa ja siinähän se.
Se tuo muikkukukko ei koskaan liene ollut varsinainen terveysruoka mutta tukevan täyttävä.
Meille tänne Tammelaankin sitten kotiutui Ville Haapasalon mallinen hatsapurilaiskioski. Hatsapurikaan tuskin on mitään terveysruokaa, rasvaista ja vielä juustolla ryyditetty.
Hatsaburi on siis georgialainen juustolla ryyditetty ”lätty”, kaloreissa kyllä siinäkin piisaa.
Tuo Ville Haapasalon menestys tuo väittämättä mieleen Matti Tepon nousun ja tuhon-
Ihan aamiaisherkuista hotelleissakin.
Suomessa en ole yöpynyt hotellissa yli kymmeneen vuoteen; Eestissä olen todennut, kokemukseni mukaan; Hestia Ilmarine, siellä on aika laadukas aamiainen; paljon kalaa. Varsin yleistä Eestissä hotelliaamiaisella ovat nuo Rakveren halpisnakit, vaihtelevan laatuiset pekonit, jauheesta tehty mukamas munakas, eineslihapullat jne; kananmunia sentään saa kypsiä ja puolikypsiä.
En oikeastaan kehuisi laivojen jos en hotellienkaan aamiaisia. Toki vatsansa saa täyteen mutta … ?
En kehtasi kehua, mutta menköön:
1. Parhaan aamiaisen ikinä olemme saaneet Malesiassa, jossa oli 6 kokkia jatkuvasti paikalla, jopa sait kananmunat, miten itse halusit vaikka viidellä eri tavalla. Koko suuri sali oli täynnä herkkuja maasta taivaaseen kokoliha-annoksista kaikkiin jälkiruokiin. Tarjoilu kauko-idän tapaan ystävällisesti hymyillen pöytiin.
2. Genevessä smokkipukuinen, valkoliinainen hovimestari ohjasi pöytään, auttoi tuolit leideille oikeaan istuma-asentoon. Otti monipuoliset tilaukset vastaan ja ensin tarjosi champanjaa lasillisen ja kysyi kahvin tyypin, kananmunan laadun sitten muut. Kahvi tarjoiltiin aamiaisleipineen heti. Muut tilaukseen kuuluvat tulivat tuossa tuokiossa, kun 1. kahvikuppi oli juotu. Oli kuin olisit ollut kuninkaallinen.
3. Kun suomalaisissa hotelleissa on majailtu, tason ero on huomattava heikompaan suuntaan. Kämp pärjää joten kuten hyvätasoisille eurooppalaisille.
Suomalaisissa standardihotelleissa on sama standardiaamiainen hajuineen kaikkialla. Koneleikatut vihannekset juustot leikkeleet, pahanmakuiset sillit ja samat lohiviipaleet kuin Lidlessä, teollisuuden pierulihapullat ym. Munakokkeli on teollisuuskokkelia ja maku on kuin teollisuuslinjalta. Mehut kraanasta mitä lieneekin sokerisotkua. Samat pullat ja viinerit kuin eilenkin. Aamiaispöydässä tönitään ja kiilataan ja kuljetaan väärin päin.
Meillä kotona Porvoossa asuessamme, jossa oli tilaa vaikka puolelle armeijalle, yövieraat saivat saman tavan tarjoilusta kuin Genevessä champanjalaseineen. Minä olin hovimestari ja pääkokki, vaimoni suunnitteli kokonaisuuden ja stailasi kauneuden ja hoiti tarjoilun.
Kesäaikana tarjoilu oli merelle aukeavalla 1850- luvulla rakennetulla ja henkisellä suurella lasiterassilla.
Nyt kaupungissa on ihan perinteinen kotiaamiainen ilman suurempia krumeludeja klo 5.30 alkaen kahvin porinasta.
Juuri nuo yksinkertaiset ja herkulliset maut mielestäni ovat hyvän aamiaisen perusta. Normaaliaamiaisella meillä on siinä klo viiden aikaan; kahvin ja kukon/jms, lisäksi tuoreita marjoja, joskus puuroakin, leikkeleitä ei yleensä ole mutta usein on valmistamaani savukalatahnaa, tai vastaavaa itse tehtyä leivän päälle. leikkeleet korvaamme tomaatilla, kurkulla, juustoilla tms.
Joskus teen leikkeleeksi savulihaa, basturmia, savukalaa tai jopa etikoitua kylmää muikkupihviä.