Se istunto jäi mieleeni v. 1991.
Keskustelimme kaljalasin ääressä Katajanokan historiasta, koska asuimme molemmat siellä ja se sai synonyymiksi myös Tampereen Pispalan, koska olin ollut tamperelainen.
Lokan näkemys oli se, että näiden paikkojen asukkaat ovat olleet erittäin luovia ja fiksuja köyhiä työläisiä ja vankilakundeja, kun ovat olosuhteiden pakosta valinneet asuinpaikakseen nyt kaupunkien parhaat ja halutuimmat maa-alueet. Ja jo kohta rikkaiden äitien kullanmurut ovat ”häätäneet” nämä heitä fiksummat köyhät rahan voimalla kaupunkien periferioihin.
Tämähän pitää paikkansa niin Katajanokalla kuin Kalliossa ja Pispalassa kuin Tahmelassakin.
Katajanokalla on / oli vankila ja se oli merimiesten kammottu paikka vielä hiukan ennen 1900 – luvun vaihdetta. Kallio oli taas köyhien työläisten asuinsija- ei enää.
Katajanokka on yksi upeimmista jugend-talojen kokonaisuus. Jostakin kertoo se, että taloyhtiömme, perustettu ja rakennettu v. 1901, oli nimetään ”Työväen As. Oy Tuki” vuodelta 1901.
Pispalan rakensivat raa´at ja fiksut työmiehet Klubi askin selkään tehdyin piirustuksin. Nyt halutuinta paikkaa Tampereella.
Loka oli oikeudenmukaisuuden ja vähäosaisten puolesta puhuja.
Kirjoitti niinkuin asian näki hesari hylkäs hymy hyödynsi.
… niin se tahtoo olla muuallakin lehdistössä, niin meilläkin Yhtyneissä.
Siellähän sitä on tullut asusteltua vuosia; nimittäin siellä toisen linnan vieressä ”lutikkalinnassa”. Se oli hieno asuinmiljöö, sittemmin näillä betonilaatikoilla täysin pilattu.
Silloista Katajanokan eteläkärkeä ei näinä päivinä juuri edes tunnistaisi. Lutikkalinna ja se toinen linna kyllä vielä jäljellä ovat mutta nyt siihen Enson linnan viereenkin on ahdettu jokin maailmanpyörä ja perätilasynnytetty ”kylpylä”.
Onhan siellä Nokalla vielä Pauligin talo, Bellevue ja Kasino, joitain muitakin lisäksi. Makasiinejakin suunnittelevat purettavaksi. Niissä sijaitsi myöskin Mylly, jossa huudettiin ahtaushommiin tilapäisväkeä.
Ansioita kun piti hakea pienen sotilaspalkan lisäksi ja hyvinhän siellä tienasikin. Varsin monet tuttuni jäivät sinne kun ”prikkamiehksi” pääsivät.
No, se oli sitä aikaa kun Nokalla huseerasi vielä ”Pankki”; ahtaajia nylkenyt rahanlainaaja. Sittemmin sai kuulan vatsaansa ja siirtyi autojobbariksi, tai oikeastaan, olihan sillä oikein autoliikekin.
Vanha Katajanokka on edelleen hyvässä kunnossa, ravintola Wellamokin paikallaan. Terminaaliranta vaan on kaikkea muuta kuin paikkaan istuva. Tullikamari/pakkahuone on vajaa käytössä.
Yhtä hienoa kokonaisuutta vanhaa Merimieskorttelia ei saatu rakentaa uusvanhaan formaattiin, vaan joku arkkitehtoninen torso.
Wellamo kyllä ei omaa mitään ”historian siipien havinaa”, 1975 perustettu.
Yli satavuotiaita ravintoloita Nokalle ei taida olla kuin Casino ja Bellevue.
Wellamo nyt ei ole kuin nelisenkymmentä vuotta vanha ravintola; ns taiteilijaravintola.
Kun Wellamo perustettiin, olin jo lähdössä Nokalta pois, tänne Tammelaan.
Itse Tahmeassa Vallikadula asuneena voin sanoa ei siellä linnan kundeja ollut sen enempää kun muissakaan kaupunkin osissa
Ja kyllä siellä uskalsi likkua vrk aikaan milloin hyvänsä eikä vaaraa ollut missään
Se nyt oli selvä raja Tahmelan ja Pispalan välillä kun Tahmelassa oli jo täys kesä Pispalassa olikin täys talvi
Liekkö syynä se että Pispala olikin pohjoisen puolella enää en sinne muuttaisi liikkuminen otti monasti takapuoleen kipeetä
Kun niitä rinteitä kulki varsinkin keväällä terv tepivaari
Siellä oli puukkojunkkareita, musan ja pulterin sekä lestinheittäjiä 1900 -luvun alkukymmenillä. Ei sinne Pohtolan jengillä ollut mitään asiaa edes 50- luvulla, kylätappelu olisi tullut.
Kannattaa katsoa, miten ja millaisissa olosuhteissa median toimittajakunta eli kotiryssien ja YYA:n aikana Urkin narussa. Ja, millaisessa otteessa media oli erityisesti Hesari valtakunnan ykkösmediana.
Monelle tiedoksi se, että Helsingin Sanomien toimittajakoulu oli Aatos Erkon veto Tampereen YKK:n ”punaista” toimittajakoulutusta vastaan. Mutta kävi myös niin, että Tampereen YKK:n toimittajatutkinnon suorittaneista useat pääsivät Erkon toimittajakouluun. Sinne pääsivät vain huippujournalistit.
Laitinen siirtyi potkujen jälkeen Urpo Lahtisen leipiin, Hannu Savola (myös edesmennyt) Suomen Kuvalehteen varapäätoimittajaksikin. Loput jäivät kärvistelemään Sanomiin leima otsallaan.
Hannu Tarmio oli taas Yhtyneiden hallituksessa WSOY:n edustajana Otavan edustajien kanssa. Suomen Kuvalehti kuului Otavan leiriin ja mm. Seura perhelehtineen WSOY:n leiriin. Yhtyneet osti sittemmin koko Urpon Lehtimiehet monine toimittajineen. Nykyään talo on nimeltään Otavamedia.
”Tamminiemen pesänjakajat” – pesänlikaajat
https://areena.yle.fi/1-50505080#autoplay=true
Tuon Hannu Savolan, jos monta muutakin komppaniassani palvelleita toimittajataustaisia henkilöitä, varusmiehiä, pääsääntöisesti Ruotuväki lehden toimittajia tulin tuntemaan n viiden vuoden ajanjaksolla Kaartin Pataljoonassa.
Savola oli melko väritön henkilökuvaltaan, ammattimies jo silloinkin.
Hannu oli myös kohtuullinen urheilumies. Juostiin yhdessä Suomen Kuvalehden joukkueessa Utsjoelta Helsinkiin ”Suomi Juoksee” -viestissä.
Niin, no se Cooperin testi; 2700m, ihan juoksija-ainesta ei osoita.
Se ei ollut itsensä eikä muidenkaan kanssa kilpailua, se oli kestävyttä vaativa. Hannu oli kyllä jo kauan sitten inttinsä suorittanut. Ihan hyvin pärjäsi osuuksillaan. Matka vaihteli n.10- 22 km / osuus. Vauhti nousi joskus 4,5 min./ km ja hitaimmillaan 6 min./ km.
4,5 km/h, on posketon vauhti: en parhaimmillaakaan siihen pystynyt.
Piti kyllä kirjoittamani 27 km/h; lyhyehkölläkään matkalla en siihen pystynyt.
Älä välitä, ei minunkaan metriltään hiukan epätarkka mastokymppi ollut kuin 39 min.54 sek parhaimmillaan. Mutta ikä oli 28 v.