https://www.is.fi/autot/art-2000008313747.html
”Noin puolet Suomen maakuntien asukkaista on käytännössä yksinomaan tieverkon varassa, kertoo Suomen Tieyhdistyksen tilaama uusi selvitys.
Selvityksen mukaan koko Suomen pinta-alasta noin 30 prosenttia sijaitsee enintään 20 kilometrin säteellä rautatieasemasta, mikä tarkoittaa kääntäen sitä, että noin 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on (tieverkon kattavuuden puitteissa) saavutettavissa vain tieliikenteellä.”
Tästä tosiasiasta virheet eivät piittaa, koska heistä pääosa asuu Helsingissä hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella.
Tosiasia myös on, etteivät kaikki voi muuttaa suuriin kaupukeihin asumaan ja jonkun pitää viljellä ja kasvattaa e ruoka. minkä virheetkin mäkkäristä tilaavat.
Helsingissä asuin pitkään, ehkä liiankin pitkään. Silloin en autoa tarvinnut, sittemmin kun tuon maatalokiinteistön hankin astui vasta sitten auto kuvaan.
Nyt sydänmaaseudulla tuntuu tuo kahdenkin auton omistaminen olevan välttämättömyys.
En ole hyvätuloinen vähimmässäkään määrin vaan elämän realiteetit sanelevat tosiasiat.
Tosiasia on, että maalla asuminen edellyttää niitä kahta autoa kustannuksineen.
Aina kun ei ole mahdollista liikkua samalla autolla samaan aikaan tai toisen olla ilman autoa toisen ollessa oidemmällä reissulla vaikkapa sukulaisissa.
Kummallakaan ei kuitenkaan tule massiivisia ajokilometrimääriä, mutta joidenkin mielestä jo se auton omistaminen saastuttaa – seisoessaankin.
Maksan ilomielin ne järkevät kulut siitä, ettei tarvitse luuhata betonkopissa tornitalossa, mutta en näe oikeudenmukaisena sitä, että meillä halutaan maksattaa koko maailman pelastaminen polttoaineiden hintoja kovasti verottamalla.
Maksamme satoja euroja vuodessa pelkästään omien teidemme ylläpidosta ja sen lisäksi keskustan lämmitettyjä katuja ja ratikoita sekä julkista liikennettä, joista ne polttoaineverotuksen kiristäjät toisten kustannuksella nauttivat.
Tässä ei ole kyse hyvätuloisuudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta.
En vaadi sitä ratikkaa tänne meille, mutta kohtuutta meidän kustannuksiimme ilmastovouhotukseen perustuvien korotusten sijaan.
Minä taas rakastan tätä betonista tornitaloa lähiössä, mukavinta asumista mitä tiedän. Ja meiltä menee bussi talon edestä. Ja kumppanin työmatka bussilla n. 10 kilometrin päähän on puolitoista tuntia suuntaansa. Hurraa! Autolla se on noin 12 minuuttia, mutta hänellä ei korttia ole.
Mutta se että minä asun Tampereella lähiössä ei tarkoita että voisin pakottaa standardejani haja-asutusalueille.
.. ja minä olen asunut pitkin Suomea maalla lehmien kaverina, vanhempieni rintamamiestalossa Tampereella, Helsingissä kimppakämpässä, alivuokralaisena yhdessä huoneessa, yksiöissä kivikylän lähiöissä, itse remontoimassa vanhassa omakotitalossa, rakentamassani uudessa omakotitalossa Vantaalla, Katajanokan vankilan vieressä, Ullanlinnassa, uusissa ja vanhoissa paritaloissa mm. 1939 rakennetussa upeassa paritalossa leipomoineen ja puutarhoineen 1 km Hollola-Lahlen kaupungin keskustasta, pehtoorintalossa keskellä viljapeltoja, kartanossa meren rannalla Porvoossa, nyt yli 100 -v vanhassa entisöidyssä teollisuustalossa, melkein kaupungin keskustoissa, monessa kaupungissa ja monella paikkakunnalla, pisimpään vihreiden Helsingissä.
Viimeksi Porvoon maalla asuessamme 1850- luvun ”kartanossa” piti olla tyyliin sopivat 2 autoa, punainen Volvo Amazon 121 ja valkoiset hanskat sekä Jeep Cherokee suora bensakuutonen maasturi, harmaa Ferguson ja Avant .
Sitä eivät edes vihreät ymmärrä.
Mutta sitä ne ihmettelevät, että kuka voi asua ikänsä ulkomailla Teiskossa, paikassa ”ei mitään” ?
Juu, eivät ymmärrä, kun jo hesan keskuspuistossa eksyvät sen ainoan ison puun takana.
Varsinkin kesällä eksyvät, talvella eivät pääse eteenpäin pikkukengissään…
Aion itsekin muuttaa pois kaupungista. Mutta vielä ei ole ihan sen aika.