yhä enemmän rakastan sinua
aarteeni
silmiesi loistetta
sisältäsi kumpuavaa rakkautta
minuun
kaikkeen olemmassa olevaan
kissoihin, koiriin
eläimiin monenmoisiin
annat hymysi, kauniit sanat
vastaantuleville tuntemattomille
hehkuen lämpöä ympärillesi
olemuksestasi huokuu
välittäminen
aito ihmisyys
hyvää tahtovassa
muodossa
onko ihme jos rakkauteni sinuun
on ääretön
onko ihme
jos en voi kuvitella elämää
ilman sinua
onko ihme jos ikävöin sinua
yksin kotona
sinua jo kaivaten
kaikkien näiden vuosienkin jälkeen
toinen toisiamme
yhä rakastaen
kuin silloin ennen
tänään, ehkä vielä
syvemmin
tuntien
Hannu Tiainen
15.3 2021
Olipas Hannulta taas kaunista lyriikkaa. Siinä kuvastuu koko elämä.
Kiitos Kalle. Olen joka vuosi kirjoittanut runon Mirjamin syntymäpäivänä hänelle, kun yhdessä olemme olleet.