vanheta yössä
kymmenen vuotta
pettää ystävänsä
karussa yön hetkissä
pettäjän viitta hartioilla
atlas jättiläinen nujertunut
maapallonsa alle
aamun myötä
sydän alkaa kipunoida
hiilloksen seassa
pieni punainen, kituva toivon kekäle
hennon puhalluksen myötä
kuin ihmeen kaupalla
saa punaiseen sydämeen kituvan hehkun
roihuten tulenpalavaan liekkiin
iskien tulta mielen syövereihin
kehoa voimistaen
vaatien toimintaa
heikompia ei jätetä
taistelut vääryksiä vastaan
maahan poljettujen
puolesta
nousua barrikadeille
oikeutta, tasavertaisuutta
taistelijoiden joukkoon
palaten hetkellisen
yön yli kestäneen
murheen alhon kautta
omien keskuuteen
kotiini
Hannu Tiainen
15.6 2021
Olipas Hannu taas kerran lyriikan keinoin syvällistä pohdintaa elämästä, siitä meidän ainoastamme.
Mainioita ajatuksia, Hannu.