sain kehuja
hämmennyin, nolostuin
vähättelin itseäni
mitäs tuosta nyt
kuitenkin sisälläni liekehti
siinä hetkessä olin kehuista
salaa
maailman onnellisin mies
suomalaiset eivät pidä itsensä kehujista
leuhkoista
erinomaisista itsensä leuhkijoista
suomalaiset ovat arjen taitavia puurtajia
vaatimattomia osaajia
jotka jaksavat päivästä toiseen
ystävän, kaverin
huomionosoituksesta
pienestä kehusta
suomalaisuutta on
erilaisuuden sulattelemista sisällään
lopulta hiljaista hyväksyntää
kunhan toinen ei ala pullistella
nostaa itseään ylitse muiden
esittää parempaa
olla olevinaan, jotain muuta kuin
lievästä itsetunnon puutteesta kärsivä
jäyhä, mutta sisältään lämminsydäminen
suomalainen
Olipas Hannu hyvä avaus.
Kiitos Kalle.
Hih…Tampereelta!
Hyvin paketoitu taas monet tunnot, mainiota
Hieno suomalaisen vaatimattomuuden ylistys.
Jorma Etto on kirjoittanut runon ”suomalainen”, jonka Veikko Sinisalo lausui väkevästi:
”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.”
Entä, miten tuon italialainen, ranskalainen tai suomalainen vientimies kokisi ? Kaupan perkele vei ruotsalainen, kiroo suomalainen ja toinen suomalainen puristelee munia taskussaan ja irvistelee tuskissaan.
Niinpä sellainen suomalainen ei katso hyvällä kovaa ääntä pitäviä tai omaa etuaan röyhkeästi ajavia vaan suhtautuu heihin helposti ennakkoluuloisesti ja saa syytöksen rasismista.