Täysin palvellut emerituspönttöuunini pääsi vanhuudenlepoon, muurarin tutkittua uunin. Pakkanen paukkuu nurkissa, millä saan ratavahtien aikoinaan asuttaman, itselleni lunastaman vahtituvan pysymään lämpimänä?
Liiteri on puita täynnä, tontilla kaatamatonta puuta loppuelämäni lämmitykseen. Köyhyysrajan alla elävänä, ei ole varaa uusia uunia. Katsoin netistä mitä maksaisi vanhan purkaminen ja tilalle uuden muuraaminen. Katsoin pankkitiliäni. Ei toivoakaan uuden muurauttamisesta.
Entäs ilmalämpöpumppu? Sen hankinta olisi siinä ja siinä, mutta entäs vanha auto, jos se päättää sanoa irti yhteistyömme? Taas kerran elämä on valintoja. Päätin toistaiseksi tyytyä hellan ja kahden öljytäytteisen patterin käyttöön.
Ilmastonmuutoksen torjujat tietty hurraavat puulämmityksestä sähköön siirtyessäni. Rahapussini, vatsani eivätkä vaivani hurraa, jos joudun tinkimään ruuasta ja lääkkeistä. Tämä vaan on totisinta totta. Tällaista on pienillä tuloilla elävien arkipäivät – juhlapyhistä puhumatta.
Marraskuun loppu muistuttelee mitä tapahtuu pakkasten vyöryessä tänne pohjoisten raukoille rajoille. Sähkön hinnan kerrottiin jo pomsahtaneen ylöspäin. Nyt hengitystä pidätellen uumoillaan riittääkö sähköä.
Entäs jos sähköä joudutaan säännöstelemään? Miten mökin pojan torppa saadaan pysymään lämpimänä? Ei riitä keittiön hellan lämpö, jos pakkaset vielä kovenee?
On niin helppoa tehdä suunnitelmia ilmastotoimista isojen tammipöytien ääressä, kaukana ihmisten todellisesta arjesta. Jokainen meistä haluaa pelastaa tämän ainutlaatuisen maapallomme -siitä ei ole kahta sanaa. Ei sitä kuitenkaan saa tehdä köyhyydessä elävien kustannuksella, kurjistamalla arjessa pärjäämistä yhä uusin keinoin.
Täytyisi pikkuhiljaa alkaa löytyä katetta puheille, että ilmastotoimia ei kaadetta pienituloisten ja heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Muuten on mahdoton meidät, kädestä suuhun elävät saada ilmastotalkoisiin mukaan.
Hannu Tiainen
Kihniö
Mikä vika siinä on ? Itse uunin sisäkierrossa vai hormissa ?
En tiedä, onko näistä apua, mutta kyllä perinnemuurari tuon uunin lämmityskelpoiseksi saa.
Piipun hormi on ilmeisesti kunnossa, jos hella samassa piipussa vetää.
http://www.hanhi.net/projects/pontto/index.html
Katsottiin, että on tiilet kyllä niin murentuneet, että pian romahtaa tiilet alas. -30 luvulla muurattu, että alkaa olla ikää. Monta vuotta on jo tiilenpalasia ja nyt isojakin tippunut tulipesään tai mitä siitä nyt on enää jäljellä. Purkaminen on itse myös hankalaa näin talviaikana kun pitäisi tuulettaa. Tähän hätään sitä ei kyllä saa käyttöön enkä edes uskalla, ettei pala koko tönö.
Meillä asennettiin vanhoihin pönttöuuneihin yösähkövastukset, joka ei vaadi hormille kuntoa, koska ne tukittiin. Uunin massa riitti nyvin koko päiväksi kylmilläkin säillä. Se olisi nopein ja edullisin tapa sinullekin yösähkösopimuksella.
https://www.lammitintukku.fi/category/244/ponttouuni-lammittimetvastukset
Yksi kaverini hommasi vanhaan taloon käytetyn kiertovesihellan, josta sai lämmityksen vesipatteriin. Ei ollut kallis ja pysryi itse tekemään. Sai edullisesti käytettynä. Meinaan puuta riitti.
Mutta ei ole ihan nopiempia ratlkaisuja tähän tilanteesi.
Tässä linkissa on uusia:
https://www.kotituli.fi/puuliedet-vesikierto/vesikierto-liesi-vm
Kiitos Heikki neuvoista. Täytyy tutkia.
Kyllä puilla lämmitettävä pönttöuuni on pelastus eikä ole riippuvainen tuonnista ym. Kotimainen muurari asialle ja uutta kehiin.
Samaa mieltä. Hattu auki savupeltien yläpuolelta ja röörit näkyviin. Putkitus/ tai laastipinnoitus sisään ja hattu kiini.
Meillä on ollut v.1850 muuratut uunit käytössä ja korjattunakin.
Yhden savuhormin tiili irtosi ja tukki röörin. Muurari löysi kohdan, reikä hormin kylkeen ja paikkaus. Toimi kuin mummon potkukelkka.
Synti olisi hävittää noin nuori uuni.
http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?t=21485&f=7
Pystyuunin pesään laitettu sähkövastus oli muotia 1960-70 luvuilla ja sen käyttö perustuu edullisempaan yösähköön, ja tietysti vaivattomuuteen. Maaseudulla saattoi vielä tuohon aikaan olla päiväaikaan heikkokuntoisten jakeluverkkojen ja muuntajien takia sähköpulaakin mutta yöaikaan sähköä riitti paremmin. Eikä mun mielestä sinänsä mikään huono keksintö, moni kakluuni säästyi purkamiselta kun se muutettiin sähkölämmitteiseksi.
Vastusuuni on siis massavaraaja, ainakin noissa uunivastuksissa, joita olen purkanut pois, on lämmön säätö ollut alkeellinen. Eli säädin jota asukas on tarpeen mukaan kääntänyt isommalle tai pienemmälle, joissain vastusuuneissa olen kyllä nähnyt uunin pintaan laitetun termostaatin.
Vastusuuni reagoi lämmöntarpeen vaihteluun jähmeästi eli siinä saattaa tulla myös tarpeeseen nähden turhaa lämmitystä. Suorasähkölämmitys patterit taasen antaa lämmintä tarkasti tarpeen mukaan.
*
Eräs sähkäri joka tuommoisia on aikanaan laitellut sanoi, että uunin pesästä pitää tehdä reiät poskikanaviin, niin että vastuksen kuumentama ilma pääsee uunissa kiertämään. Jos niin ei tehdä, vastus palaa nopeasti pilalle eikä uunin massa lämpene tehokkaasti.
Jo 70 luvulla vastuksissa oli useimpia lämmönsäätöjä. Nykyään kaikissa. Lämmönkierto tapahuu uunin sisällä ulkopellit kiinni ja tukittuna ulos. Sähkärin ohje on hyvä ja niin se lämmönkierto pitää hoitaa vapaseen kiertoon uunin sisällä savukanavissa.
Yösähkö on tänään vain n. 20% edullisempaa kuin suora.