Anteeksi hyvät ystävät ja lukijat. Lupasin aiemmin pitää päiväkirjaa polvioperaatiosta ja ensimmäinen käynti Coxassa oli jo 23.9 2021. On vaan ollut kaikenlaista hässäkkää ja leikkausajankohta siirtyi ensivuoden puolelle, niin jotenkin vain jäi kirjoitus tekemättä. Korjataan asia tässä ja nyt.
Minä kun olen ennakolta hermoilija, niin totta kai taas piti lähteä hyvissä ajoin liikkeelle Virroilta. Aika oli siis 23.9 klo. 12.15. Ensin röntgeniin Radiustaloon ja sen jälkeen Coxaan. Virroilta ajaa noin puolessatoista tunnissa Taysiin. Minä poika starttasin auton jo aamuyhdeksältä, Mirjamin huokailuista huolimatta.
Olin siis varma, että auton rengas hajoaa matkalla, siihen pitää varautua. Todennäköisesti myös Taysin alueella eksymme ja haahuilemme ties missä parkkipaikka etsiessämme ja kello käy huolestuttavan nopsaan. Hikipisarat vain otsalta alkavat sumentaa silmälaseja miettiessäni kuinka edes osaan maksaa jos joskus löydämme maksullisen parkkipaikan.
Huoli oli jälleen kerran turhaa. Matka taittui rattoisasti, ilman hirvien kohtaamisia tai muita vastoinkäymisiä. Ihme ja kumma, myös heti huomasimme riviparkin johon pysäköimme. Tietty tuskanhiki nousi pintaan miten osaan maksaa? Ei voi olla totta, sekin kävi sutjakasti.
Niinpä olimme Radiustalossa jo hieman ennen yhtätoista. Minä poika ilmoittautumaan tulleeksi paperit kourassa. Ystävällinen henkilö kysyi kävisikö heti mennä röntgeniin vaikka olettekin näin aikaisin. Sehän passaa, sanoin.
Nuori mies otti vastaan ja pyysi riisuutumaan. Taas kerran kiittelin hiljaa miellessäni Mirjamia, joka illalla saunan jälkeen oli todennut: Nyt kyllä vaihdat puhtaat kalsarit. On se kuulkaa tarkkaa puuhaa se kuvaaminen. Varpaat piti olla millilleen oikeassa asennossa ja makuulla myös haettiin oikeaa kohtaa kuvalle.
Radiustalosta päästiin suoraan Coxan puolelle. Ai ai miten upeaa palvelua oli heti ovella. Maalaispoikaa ohjattiin paikasta toiseen ja kysyjälle vastattiin asiallisesti ja ystävällisesti. Hyvissä ajoin jäimme odottamaan ortopedin kutsua. Muitakin vastaanottoaulassa oli ja suomalaiseen tapaan hiljaisina kengänkärkiä katsellen tai lehtiä selaillen.
Paitsi Mirjam, joka heti viritti keskusteluja. Eikö olekin kummallista? Mirjam hämäläinen, minä karjalaispoika ja hän on äänessä? Pitäisikö tarkastaa puheet hitaista hämäläisistä ja vilkkaista karjalaisista?
Meidät otti vastaan koripalloilijan kokoinen miellyttävä ortopedi. Kävimme eri vaiheet läpi ja olimme samaa mieltä tekonivelen tarpeellisuudesta. Mietimme aikataulua. Lähes vuosi sitten saamani laskimotukos mietitytti. Onhan leikkauksissa aina veritulpan vaara. Koska olen käynyt verikokeissa, olenko altis tukoksille, niin päätimme lykätä leikkausta helmikuulle.
Totesin minulle sopivan hyvin siirto, kun nuo aluevaalitkin on tulossa ja teettää töitä. Ortopedia huvitti kun kerroin aikovani tosissani hänelle työnantajaksi hyvinvointialueen valtuutettuna. Toivotti onnea.
Eipä aikaakaan kun pääsimme kohti kotimatkaa. Matkalla piti, kuinkas muuteen poiketa Terälahdella kirpputorilla. Mukava paikka, mukavat pitäjät, poiketkaa ihmeessä.
Nyt siis vietän syksyä polttopuita tehden. Käymme tanssimassa kun vielä voimme. Kaikki tämä kipulääkkeiden voimalla ja aika hyvin olen voinut.
Hei, mutta tähän sopiikin pieni vitsi kun kävin siinä röntgenissäkin:
-Jaahas, teidän jalkanne täytyy lähettää röntgeniin.
– Tuota, pääsenkö itse myös mukaan?
No niin, palataan sitten helmikuussa asiaan kun leikkaus on ajankohtainen. Hyvää syksyn jatkoa ja joulua odotellen.
Vaimolleni tuo tekonivelleikkaus tehtiin toistakymmentä vuotta sitten. Hoivattavanani oli viikon verran; sitten aivan omatoiminen.
Tässä omassa tuntemassani porukassa on ollut 4 ylemmässä keski-iässä polvinivelleikkauksessa ollutta.
Ensimmäinen puutarhaporukastamme kertoi syöneensä usean kuukauden opiaatteja ja marevania. Oli pirullinen toipuminen ja erityisesti opiaateista eroon pääsy. Nyt kävelee normaalisi yli 6 kk. operaation jälkeen kivuitta.
Toinen Pyynikin venerannassa käveli 3 viikko tehdyn leikkauksen jälkeen kaksin kainalosauvoin ja lääkityksen voimin. Sanoi, että vielä pari kuukautta niin pääsee tanssimaan.
Kolmas on timpuri, joka oli tehnyt lattia- ja konttaushommia koko ikänsä. Molemmat polvet kerralla uusiksi, siis koko niveljärjestelmä. Sanoi, että jalat oli pantu irti-poikki. Vuosi kokonaan toipumiseen meni.
Lähituttavani leikattiin oikea polvi 1 kk. sitten. Häneltä oli jo aikaisemmin kaluttu ranteet, olkapäät ja kaularankaan tuki, joka on ollut raskaan työn seuraus.
Nyt oikea polvi. Oli lisäksi diabetes ja ylipainoa ja tolkuton lääkitys vaivoihin alla.
Operaatio meni hyvin ja sairaalasta ulos kahdessa päivässä. Mutta sitten tuli tulppa pohkeeseen, pirun kivulias. Piikille, verokoetta lähes joka toinen päivä, että lääkitys menee kohdalleen. Toipumaan päin, mutta kuukausien juttu se on toipua.
Hän haki Tampereen apuvälinekeskuksesta Kalevan Tursonkadulta taitettavan rollaattorin ja kyynärkepit. Palvelu oli erinomaista.
Lonkkaleikkaus tehtiin yhdelle iäkkäälle ammattiautoilijalle. Katsoi monitorista operaation. Seuraavana päivän jalkeille ja toisena ulos sairaalasta. Toipuminen oli huomattavasti nopeampi kuin polvi. Lonkkanivelen vaihto on aivan eri asia kuin polvi vaikeusasteeltaan.
Hannulle tervehtymistä terv tepivaari
Useampikin tuttava on näitä operaatioita käynyt. Vaikka Helsingissä vihataan Coxaa enemmän kuin itse perkelettä, kyllä se upea laitos on.
Yksi neuvo jos pitää antaa näihin leikkauksiin meneville: kuntoutus. Leikkauksen jälkeen pitää napata itseään niskasta kiinni ja noudattaa ohjeita, aktivoida itsensä taas elämään. Tee tuo hyvin niin olet kuin uusi ihminen. Jätä tuo tekemättä, niin tulos voi olla äärimmäisen traaginen. Molemmat esimerkit perustuvat tositapahtumiin.
Hannu, kokemuksesi TAYS:stä ovat juuri samanlaisia. Sairasti eturauhassyövän ja 24 kertaa kävin sädehoidossa. Varsin positiivinen kokemus kuten kaikki toiminta TAYS:sä.