7 vastausta artikkeliin “Pieni ihminen”

  1. Ajankohtaista jos mikä, Hannu. Kyllä meilläkin noita lumitöitä ihan kolallakin tehdään, vaan se ongelma on siinä, että ”työnjohtaja” aina silloin tällöin istahtaa jopa kellahtaa kolan kyytiin. Se muuten meidän Pikkumirrimme tuntuu aivan lontooksi ilmaistuna olevan ”snowcat”, niin hyvin se tuolla lumessa päivät pitkät viihtyy.
    Pikkumirri’, nyt kun olen sen toimia ja tänne ilmestymistä tutkaillut; kyllä se ihan villinä on viime kevään, kesän aikana syntynyt ja sittemmin meille asemoitunut, karaistunut käyttäytymisestään päätellen ja minun puolestani oikein hyvä niin.
    Pikkumirri on vallannut uskomattoman suuren alueen minussa.

  2. Hannulle pitänee esittää vähintäänkin pahoitteluni, että tuohon Pikkumirriin lumityöni kapeahkoa aasinsiltaa myöten vein.

  3. Niin minäkin pieni, monta päivää istunut traktorin kopissa ja auraillut teitä ja pihoja. Välillä on hoidettu naapurin ja mökkiläisten välillä omia.

  4. Hiihlelly minä oon, räkä poskella. Aiempi pitkän tähtäimen tavoitteeni oli kuolla saappaat jalassa, mutta monot käyvät yhtä hyvin.

  5. Proosallista lumenluontia on minunkin kohdallani riittänyt. Vaikeusastetta on lisännyt koirani joka kokee lumilapion ja kolan vihollisekseen, käy vähän väliä äreästi muristen niihin hampaillaan kiinni.

    Hiihto jäänyt takavuosina luonnollisista syistä vähemmälle. Tänään otin sivakat esiin, hankasin kynttilää pohjiin, pitoakin sellaista vaahtoa suihkepullosta ja lykin aurattuja metsäautoteitä perinteisellä tyylillä 9,51 km. Suksi pelasi hyvin, olin vähän ylpeä suorituksestani vaikka vauhti ei päätä huimannut, mukana hölkkäävä koira meinasi pitkästyä.

  6. Kannattaa tuolla kilometrimäärällä olla jo hyvinkin rehvakas. Minä en ole suksia saanut jalkaani moneen vuoteen, lähinnä monojen puutteesta, kun pitäisi ostaa koko paketti samalla. Siis monot, siteet, sukset ja sauvat kai.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *