Virtain mielenterveysyhdistys järjestää tutusti Torisevan rantaan kevätretken tänään, sateisen koleana päivänä. Taas kerran sää muistuttelee suomalaisen kesän oikullisuudesta. Kerran satoi jopa räntää, mutta olemme sitkeitä ”sissejä” eikä sää meitä lannista, kun olemme tekmisissä hyvän asian puolesta.
Sisseistä ja mielen lujuudesta tuli eräs armeijamuisto ajatuksiin. Olimme olleet pitkän päivän, yöhön asti pyörämarssilla Siuntion Östersudomin maisemissa. Yöllä vettä satoi kaatamalla ja näin ollen olimme litimärkiä, kun vihdoin pääsimme telttaa pystyttämään. Joukkueenjohtaja, eräs vänrikki hyväksyi teltan paikan. Kohta teltassa alkoi kamina mukavasti lämmittää, haukotusten saattelemana uni alkoi tulla silmään, kunnes. Yhtäkkiä teltan ovi tempaistiin auki ja joku luutnantti karjaisi, että teltta on siirrettävä kymmenen metriä, on liian lähellä tietä. Siinä vaiheessa koeteltiin joka ikisen sotilaan hermoja. Jokaisen käsissä oli kuristusote, mutta kuin ihmeen kaupalla jokaisella ”pinna” venyi.
Se siitä muistosta. Toissa päivänä jaoin vaalimainoksiani. Loppui kesken. Nyt vasta hokasin, että olisi pitänyt laittaa mainokseen: ”Kun olet lukenut ja sisäistänyt mainoksen, palauta takaisin postilaatikkoon. Kierrätyksen aikakaudella jaan luetut laput uusiin paikkoihin.”
Kävin äänestämässä heti ensimmäisenä päivänä. Yleensä äänestän varsinaisena äänestyspäivänä, kun jotenkin on epäily, ettei vaan se kirje huku matkalla äänestyslaskentaan. Ja aina on yhtä vaikea päättää ketä äänestää. Niin nytkin, hyviä ehdokkaita on tarjolla, mutta lopulta löysin hyvin tuntemani 66 vuotta vanhan kaverin ja sai ääneni.
Jaa mitäkö Vilmalle kuuluu? Hän on näitä nykyaikaisia naaraita joita kiinnostavat kaikki mahdolliset asiat hiiristä ja myyristä pihan koneisiin. Toissa päivänä kylän mies kävi puita traktorilla tuomassa, jäimme juttelemaan pihaan. No, Vilmaa kiinnosti kovasti vanha Valmet. Hän tutki sen perinpohjin hytistä nostolaitteisiin. Kuitenkin eniten kiinnosti moottoritila ja sen mekaniikka. Hyvin tuntui ymmärtävän, mutta hieman ihmetteli, vuotaako joku tiiviste, kun tassu hieman kostui.
Ensi viikolla ortopedin luo miettimään tekonivelen laittoa ainakin aluksi toiseen polveen. Taidan lykätä alkusyksyyn, eihän sitä kesää voi pilata parantelemalla leikkausta. Täytyy vanhoilla polvilla vielä kerran päästä valssaamaan, jos korona vain sallii.
Vielä on Tiaisen höyhenet kastamatta, kun vesi on korkealla, ettei oikein laiturille pääse. Eikä tällä iällä oikein tokene mennä muutenkaan kylmään veteen. Eikä ”sen” myöskään ole varaa yhtään kutistua kylmässä vedessä.
Huumoria:
Turve on noussut näiden kunnallisvaalien erääksi tärkeimmistä teemoista, näin ainakin meillä maaseudun turvepitäjissä. Meinasin laittaa vaaliteemakseni ja julisteeseen lauseen: Energiatalouden ja ilmaston kannalta olisi tärkeää keksiä palamaton polttoaine.
Hannu, älä Nyt Östersundomia Siuntioon vie, se oli meikäläisen kalastuspaikka Sipoon nurkilla. Sinne Östersundomiin minutkin kauan sitten kertausharjoituksiin komennettiin.
Joo, tietysti Sipoossa. Kallekin tietää, että Santahaminasta aina lähdettiin juuri Sipoon metsiin ja myös Syndaleniin, johon sain sentään ajella traktorikuskina. Taitaa olla Hangon puolella eikä silloisen Tammisaaren.
Jaa mitäkö Vilmalle kuuluu? Hän on näitä nykyaikaisia naaraita joita kiinnostavat kaikki mahdolliset asiat hiiristä ja myyristä pihan koneisiin. Toissa päivänä kylän mies kävi puita traktorilla tuomassa, jäimme juttelemaan pihaan. No, Vilmaa kiinnosti kovasti vanha Valmet. Hän tutki sen perinpohjin hytistä nostolaitteisiin. Kuitenkin eniten kiinnosti moottoritila ja sen mekaniikka. Hyvin tuntui ymmärtävän, mutta hieman ihmetteli, vuotaako joku tiiviste, kun tassu hieman kostui.; Hannju
Kovinpa samanlaisia ovat kokemuksesi Mirrin suhteen. Kuvia mielelläni kaipaisin.
Ovat nuo kissat ihan mielenkiintoisia otuksia; tänäänkin Mirri tuli jo 03.15 odottelemaan minua postireissulle.
No, sinnehän sitten mentiin ja aamu alkoi normaalisti.
Täytyy joku päivä laittaa kuvaa Vilmasta, jos vain osaan.
Laita Hannu kuva koneellesi ja sitten klikkaat PB:n ohjausnäkymä ja media ja lisää. Sitten haluttu kuva ja avattuun tekstiin; lisää artikkelikuva ja siinähän se sitten on.
Odottelen mielenkiinnolla.
On se kumma juttu, jos joutuu polvileikkaukseen, niin pitää korjata hampaat.
Sitten, kun on leikattu saa olla pillerikännissä puoli vuotta opiaatteineen, kertoi muutama päivä sitten yksi tuttu.
Yhdeltä timpurikaveriltani oli vaihdettu molemmat polvet samalla kerralla. Sanoi, että halusi kärsiä vain kerran. Sittemmin hän käveli ja konttasi polvillaan aivan normaalisti ja kivuttomasti.
Kyllä näitä teltan siirtelyjä jouduin itsekkin kokemaan vuonna 72 Huovinrinteelä ja kerran jopa 30 asteen pakkasella, jossa samalla reissulla kun kamiinanviereen tuppauduin nukkumaan, niin heräsin siihen kun manttelikääröni oli jo tulessa. Nyt naurattaa mutta silloin siitä tuli muutama kipinämikon vuoro lisää.
No, mikäs ihme jos Hannulla nuo pari pientä plänttiä lipsahtivat. Molemmissa olen harjoitellut ja minullakin vuosien jälkeen saattavat mennä sekaisin.