olen maaseutu
sen viljavat pellot
jykevien metsien
honkien huminat
kalaisten järvien
siniset aallot
syrjäkyliä halkovat
pölyiset maantiet
olen maaseutu
töllien piipuista
nouseva savu
hellalla porisevan
aamukahvin tuoksu
olen maaseutu
sen elämään
tantereeseen jämähtänyt
vankka juuristo
yhdessä olemme
maaseutu
äitimaa
kotiseudut rakkaat
josta emme koskaan
luopua saa
Hannu Tiainen
Kihniö
Taas kerran Hannu, hieno run o.
Tulipa näppäinvirhe; pitää olla runo.
Kiitos Kalle