Joko kohta saa rokotteen – koronapäiväkirja 30.3

Kevät etenee upeaa tahtiaan. Hieno herätä aamuun kun huussireissulla aurinko jo pilkistelee. Tosin en tykkää kun Vilma alkaa naukumisen viiden jälkeen ja patistelee nousemaan ylös. Jatkaa niin kauan, että toteltava on – mihin tämä maailma menee kun pikku kisu alkaa määräillä huushollissa?

Kummallinen kevään alku ollut. Pihat ovat sulana, kun usein keväisin ovat jäätiköillä ja miettiä reittejä liiteriin ja huussiin. Ei silti, että kaipaisin liukkaita pihoja ja maanteitä. Nyt on alettava miettiä kesärengaiden vaihtoa. Ehkä vielä odottelen pari viikkoa – näkkyypähän, kuten Päätalon Kallen Kalle setä yleensä jahkaili.

Olemme Mirjamin kanssa miettineet kuinka vähällä hän pääsi korona sairaudesta. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei maalaa liian ruusuisia kuvia, koska jälkitaudeista ei osaa sanoa, tuleeko niitä vai ei. Maku ja hajuaisti ovat kadoksissa, joten ihan ei eletä vanhassa hyvässä ajassa ennen virusta.

Pääsiäistä pukkaa ja on jo toinen vuosi kun ei pääse Jokikylään pääsiäiskokolle tapaamaan tuttuja. Jotenkin siitä tuli perinne ja ihan mukava sellainen – suomalaiset rakastavat näemmä kokkojen polttoja, vaikka kai nekin kohta kielletään.

Korona ajatuksia:

– vielä ei ole Kihniön perukoille saapunut paljoa rokotteita. Ei siinä mitään, odotellaan ja pidetään muista varotoimista huolta. Näköjään sekään ei auta, mutta kokemuksista opimme, että liian varovainen ei voi olla.

– on jännä miten karanteeni ja Mirjamin positiivinen näyttö pisti ihan huomaamatta tarkkailemaan itseään ja kumppania. On muka kuivaa yskää, lihaksia jomottaa, välillä hieman heikottaa jne., onko tämä nyt sitä, pitääkö mennä testeihin?No, hyvä kun itse sen tiedostaa ja osaa nauraakin, vaikka totta kai otamme sen edelleen vakavasti.

– saa nähdä malttavatko ihmiset olla ”siivosti” pääsiäisen ajan? Ymmärrän, että peevelin korona käy jo hermoille ja vapaalla tekisi mieli ns. irroitella, mutta maltetaan nyt kuitenkin mieli.

Arvatkaa jurppiko hiukan, kun heti aamulla luin paikallislehden nettiuutisia ja siinä kerrottiin mikä on rotevin Tiainen? Siinä aikani rintaa röyhisteltyäni avasin jutun ja petyin, mitä hemmettiä, en ollutkaan se rotevin ja komein. Serkku talitiainen oli kuulemma rotevin ja oliko vielä röyhkeinkin. Kyllä niin mieleni pahoitin ja soitan pian toimitussihteerille miksi näitä valeuutisia julkaistaan paikallislehdessä.

Huumoria:

Renkaiden vaihdosta tuli mieleen kun pikkupoika meni äitinsä luo ja kysyi saanko mennä isän kaveriksi vaihtamaan talvirenkaat – osaan jo kaikki kirosanat.