Huviajelua ja vähän muuta – päiväkirja 4.2

Upea talvinen aamupäivä. Luonto kauneimmillaan, pakkasta ihan siedettävästi. Uuni lämmitetty ja keittiön hellassa pidetty tulta. Nyt voikin kohta lähteä kirkolle ajelemaan. Joo joo, ihan huviajelua, mutta täytyyhän jonkun pitää huoli, ettei ilmastosta tule liian puhdasta, häviää pian ihmisiltä vastustuskyky. Vitsi vitsi, olisiko kuitenkin totta toinen puoli tuossa liiassa siisteydessä? Toki ilmastosta ja luonnosta täytyy huolehtia.

Toisaalta, onko se huviajelua, kun lähtee torpasta kavereiden kanssa vaihtaan kuulumisia? Kihniön Vanha Puumila on paikka, jossa porukat viihtyvät. Vanha hirsinen talo, jota Kihniö seura pitää auki ja josta saa kahvia, leivoksia, karjalanpiirakoita jne. kun ”likat” innostuvat niitä tekemään. Jutut luistaa ja kaikilla on mukavan rattoisaa. Aivan ihana paikka.

Kirkolla käynnistä tuli mieleen, kuinka tuttujen kanssa on naureskeltu, että missä tapaa eniten tuttuja? Arvatkaa missä? Tietysti terveyskeskuksen pihassa. Välillä meinaa mennä lääkäri tai labra – aika ohi, kun juuttuu toisien eläkeläisten kanssa vaivoja valittamaan. Saa kuulkaa vertaistukea joka vaivaan. ”Ai, sinullakin on polvet vaivanneet, nyt on vähän parempi, kun on kuivaa, mutta auta armias kosteiden ilmojen saapuessa”.

Ei ole Vilman päiviä, nämä pakkaskelit. Pikku tassuja alkaa paleltaa. Purkaa sitten patoutumia, laittamalla sisällä matot rullalle ja tekee isännälle ( mikä isäntä minä hänelle olen, palvelija paremminkin) kaikenmoista jäynää. Kukapa voisi olla pikkumirrille kuitenkaan käärmeissään. Nyt paineli vinttiin ja tänne alas asti kuuluu, mitä lie siellä tekeekään. Toivottavasti ei välikatto putoa niskaan.

Korona pohdintaa:

– minä en piittaa minkä firman rokotetta tarjotaan. Jos käsky käy, niin olen valmis kuin lukkari sotaan. Aika temppuilua vaan on rokotusten kanssa.

– huoli kasvaa turnauskestävyyden pettämisestä. Eikä ihme, meilläkin Mirjamin kanssa alkaa jo tanssijalkaa vipattaa, tai on pidemmän aikaa heiluneet levottomina. Kestetään nyt ystävät vielä jonkin aikaa, sitten kirmataan kuin vasikat kesälaitumille.

– kyllä otti aivoon, kun viime viikolla haastateltiin, oliko virolainen maahantulija, joka sanoi kieltäytyvänsä koronatestistä, koska pelkää sen olevan positiivinen!! Hei haloo, pakolliset testit rajoille heti, eikä viidestoista päivä, vaadin minä.

Viime viikolla kirjoitin kuinka auton laturi teki tenät. Uskokaa tai älkää, kun perjantaina klo. 16.00 maissa ajoin auton naapurini talliin tuskaillen ja voivotellen kohtaloani, niin lauantaina olin jo puolenpäivän aikaan matkalla armaani luo. Ihan sanattomaksi veti naapurin apu ja se, miten nopsaan, yks kaks, auto oli ajokunnossa.

Huumoria:

Huomennako on Runebergin päivä? Siitä tulikin mieleen, mitä Fredrika Runeberg sanoi puolisolleen kun kävi häntä herättämässä, avaten verhot ikkunasta? Johan, nyt on markkinat.