Ylen valitsema konsepti, joka antaa jokaiselle puolueelle johtajineen samalla konseptilla toimivan tunnin ohjelman, on erinomainen tapa arvottaa itse puolueiden tavoitteita ja sitä, millainen johtaja niillä on.
Jos tässä vaiheessa antaisin arvosanoja toteutuneille esityksille, ne muuttaisivat koko kannatuskäppyrät aivan toiseen järjestykseen, missä nyt ollaan. Eli yllätys voi nytkin olla suuri ja vielä suurempi se olisi todennäköisesti Eduskuntavaaleissa .
Arvosteluni sisältää puoluejohtajan esiintymisellään hankitut pisteet puolueelle sen perusteella, miten hyvin hän kuvaa puoluettaan, perusteita, argumentteja ja mahdollisuuksia toteutua kustannuksineen , työllisyyksineen yksilön, yrityksen ja yhteiskunnan velvoitteiden toteutumisen kautta, ottamatta kantaa suoraan vasemmisto- tai oikeistolaiseen politiikkaan.
Jos olisi kyseessä Eduskuntavaalit, puolueiden nyt saamat kannatusluvut menisivät romukoppaan esitysten perusteella. Li Andersson antoi kuvan, millainen käytännön poliitikko voi olla tavoitteineen, lupauksineen ja miten asiat voivat olla täydellisesti hanskassa niin kunta kuin valtakunnanpolitiikan osalta ja yhteistyöllä hallituskumppanien ja ohjelman kanssa.
Paremmuusjärjestys on tämä nyt:
-
- Li Andersson arvosana 9,5
- Sanna Marin 9 –
- Annika Saarikko 8,5
- Maria Ohisalo 8
- Sari Essayah 7,5
- Jussi Halla-aho 7-
- Petteri Orpo 4 ( jäi luokalle ja vaihtoon ja pian)
Tuosta Li Anderssonista; aivan samaa mieltä, joskin puolue sanomineen ei aivan minuun uppoa. Li Andersson lienee puoluejohtajista ehkä selväsanaisin.
Naurettavia asettaa puheenjohtajia paremmuusjärjestyksiin, kun värilasit sanelevat kannan.
Näyttivät Yle politiikan toimittajatkin olevan aivan samaa mieltä Vasemmistoliiton Anderssonista. Jopa mainitsivat Halla-ahon EU-jutut, jotka eivät mitenkään heidänkään mielestä sopineet kuntapolitiikkaan ( Markku Jokisipilä, ilman värilaseja ).
Minusta Orpo oli ykkönen esiintyjänä, kun ei oteta huomioon sanomaa.
Minusta se oli pelkkä Orpon kiiltokuvamainen tyhjänpäiväinen kliseiden luettelo sloganeineen ”sydän on oikealla puolella”, joka on jo yhtä pölvästimäinen kuin ”työväenpuolue”.
Siinä oli vain rahalla mitattavia mahdollisia tuloja, säästöjä leikkauksineen ja verotusta, ei mitään ihmisille ja kansalaisille kuntatasolla.
Ampui taas kerran soten alas, jota itse ovat olleet ajamassa jo parikymmentä vuotta epäonnistumalla aina ja viimeksi Sipilän kaatuneessa hallituksessa juuri kokoomuksen yksityistämismallin vuoksi.
Orpo sen munasi.
Olisi siellä osaaviakin porukassa.
Alas on kykypuolue vajonnut.
En Heikki puhunutkaa puheen sisällöstä jos huomasit.
Kyllä huomasin, mutta esiintyminen kirjoitettuja toistoja latelevana puhekoneena ja ulkokultaisena mammojen kiiltokuvapoikana tuki tyhjänpäivästä sanomaa. Tynnyrit tässä Orpon tapauksessa kolisivat tyhjyyttään.
Ei tullut heti etunimi mieleen. Nestori, Vihtori… Mutta Petterihän se vissiin oli.
Tuliko kenestäkään Helppo-Heili mieleen?
Itse en noita jutskia ole jaksanut katsella.
Puheet ja niiden sisältö: Olen samaa mieltä Heikin kanssa paitsi Halla-Ahon nostaisi 8 arvoiseksi.
Lii sano selväsanaisesti hyvän elämän kuuluvan kaikille, koulutus ykkösenä ja selväksi tuli miten kävisi terveydenhuollossa jos yksityinen olisi määräävässä asemassa.
No, korotetaa Halla-aholle 7 + pyynnöstä.
Kyllähän Andersson esiintyi sujuvasti ja puhui mukavia, juuri niitä mitä Vasemmisto toivoo. Hän myös hyvin tietää niiden olevan pelkkiä toiveita, jotka eivät toteudu, eivätkä suuresti vaikuta äänestystulokseen. Julkisuudessa hän kuitenkin saa hyvän maineen, josta hän ei koskaan joudu vastuuseen, se on se poliitikkojen kertomaton konsti.
Orpo on mieluummin hiljaa, tai ainakin sanoo mahdollisimman vähän. Orpo myös tietää, että hän on vastuussa sanomisistaan, se on se ison ongelma. Käyttäytyä hänkin osaa, kuten Heikkikin totesi.
Hiukan samat ongelmat ovat ja vaikuttavat Perus Suomalaisilla ja Halla Jussilla.
Sdp; n ongelmat on pääministeri ja oma puheenjohta Marin. Hänellä on tullut tavaksi sanoa mitä sattuu, ehkä se johtuu poliittisen paineensietokyvyn laskusta.
Virheet johtuu sairaalan sängystä.
Pentti
Andersson on yksi hallitusvallitusvastuullinen ja joutuu vastaamaan puheistaan ja aikaansaamisistaan ministeritasolla. Niin kuin oli todettu, myös he ovat saaneet mittavia asioita aikaiseksi mm. koulutuksessa jne., hallitusvastuussa ollessaan Saramon säestäessä.
Orpo on jäänyt jollekin viallisen levyraidan toistolle, koska hänen asiansa menee aivan samaa rataa, rakenneuudistus, säästöt, verot alas, sote ei käy jne..
Tässä onkin epäsuhta siihen, että pieni puolue on taitava sanan käyttäjä, neuvottelija ja aikaansaaja.
Tämän jutun idea on aivan mainio, mutta kirjoittajan ennakkoasenteet hieman näkyvät jutussa. Eipä siinä, blogeissa saa (ja pitää) olla mielipiteitä. Ylen omat ammattilaisethan ovat arvioineet näitä vaaliraadissa Ykkösaamussa.
Mielestäni juuri kukaan ei ole ”yllättänyt”. Kaikki ovat olleet puolueensa näköisiä. Kuten politiikan asiantuntijatoimittajat ovat todenneet, merkittävin ilmiö vrt. viime kuntavaalit ovat SDP:n, Vasemmiston ja Vihreiden voimakas siirtymä vasemmalle ja vahvemman ideologian tuominen pragmatismin sijaan.
Pari asiaa omaan korvaan on särähtänyt:
– Orpo olisi voinut maalata paremmin tulevaisuutta, into jäi puuttumaan.
– Andersonilla oli kaunis puhetyyli, mutta hän kärähti hurjasta määrästä kaksinaismoralismia: hän vaati puheissaan yhtä, vaikka on voimallisesti ajanut päinvastaista aivan äsken
– Maria Ohisalo ja Halla-aho olivat ainoita jotka kuulostivat puolueensa edustajalta alusta loppuun, melkein mikä vaan lauseen pätkä irrotettuna ja heti arvaisi kenestä puhe
Halla-ahon ei tarvitse kosiskella eikä mielyttää kaikkia kuten muut pyrkivät tekemään, riittä kun puolustaa niitä arvoja, joilla perussuomalaiset erottaa muista puolueista ja jonka vuoksi heitä on äänestetty.
Halla-aho ei lupaa kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista kuten muut puolueet tekevät, hän sanoo karsivansa menoja sieltä, mitkä eivät kuulu kuntien ydintoimintojen piiriin, eli asiat tärkeys järjestykseen.
Yle tekee sen viran puolesta, minä taas kuuntelemalla ammattimaisin silmin tapaa viestiä ja myös kommunikoida katsojien/haastattelijoiden kanssa.
Orpo lunasti huonon tuloksen vain kertaamalla ”sata kertaa” aivan samoja juttuja juttujen jälkeen julkisuudesta.
Halla-aho oli huomattavasti parempi, mutta tylsä ja puhumalla niitä asioita, mitä ei kuntapäättäjille kuulu ja, joihin eivät he voi vaikuttaa.
En jaksanut kuunnella muiden kuin Orpon, Halla-ahon, kristillisten ja Sanna-Marinin puheen. Marin kuulosti siltä kuin olisi lukenut sadun tai tarinan lapsille.
Olisiko pitänyt lukea sinua varten Havukka-ahon ajattelijaa, että olisit ymmärtänyt.