Kirjoitin tämän kommentin erääseen US:n blogiin, jossa Purrasta on monenlaisia näkemyksiä:
”Persuja tulee ja menee – johdossakin
– V. Vennamo tuli ja P. Vennamo vei mennessään
– Soini tuli ja Halla-aho vei mennessään
– Halla-aho tuli ja Purra vie mennessään
– jne…
.. ja onhan siellä näitä maan mainioita Urpo Leppäsiä, joka lupasi lopettaa Suomen työttömyyden. Mutta erityisesti koko kansan suosikki Eino Poutiainen mopoineen, joka takoi kuin Nikita Hrutshev kengällään Eduskunnan järjestykseen ja pani Palmelle jauhot suuhun.
Yksi vakavasti otettava oli nimismies Raimo Vistbacka.
Nämä päivänpopulismilla elävät tulevat ja menevät, eikä mitään muuta jää jäljelle kuin naurua historiaan paitsi Vennamot ja erityisesti ansiokas Veikko Vennamo sodan jälkeisenä Suomen uudelleen asuttajana. Ja, myös Eduskunnan parhaana puhujana ja väittelijänä. Silloin kansalla oli hauskaa ja TV auki.
Nyt se on ihan sama kuka siellä kulloinkin on, koska aikaansaannokset populismissa eivät yllä entiselle tasolleen. Eikä päättäjien porukoihin ole ollut asiaa.
Pääasia olisi, että kansalla olisi hauskaa. Viime aikoina kylläkin kansaa on itkettänyt moinen meno, joka on hauskuudesta kaukana nuivuuden ja ras… vallatessa kansanviisastajat.”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/rjaaskel/riikka-purra-ei-kannata-pakkoruotsia/
Semmosta on maailman meno. Ohraleipä odottaa – toivottavasti.
Talkion Vesiohranen oli suosikkini, mistä saisi vastaavaa.
Tynkkynen tulee ja menee. Virtaa riittää. Äänestin häntä varapuheenjohtajaksi viimeksikin.
Sopisi puoluesihteeriksikin, mutta kansanedustajana ei kerkeä.
https://www.bing.com/videos/search?q=Youtube+tynkkynen+puoluekokous&view=detail&mid=DE86A763D75891428063DE86A763D75891428063&FORM=VIRE&ts=1627644437652&nclid=52A8849209E014E57019A86ADD59ACCE
Vennamo oli myös henkireikä suomettuneena aikana jolloin kaikki ylistivät Kekkosta ja YYA:ta.
Urpo Leppänen, tai oikeastaan kai SMP, lupasivat lopettaa työttömyyden kahdessa viikossa. Urposta tuli sitten työministeri. Ei onnistunut työttömyyden lopettaminen, mutta ns. Rinteen malli, jota Leppänen toteutti, oli kuitenkin hyvä yritys ja ilmeisesti auttoi työttömiä. Mallin oli kehittänyt Heikki Rinne, SDP.
Siihen aikaan SMP puhui oikeista asioista, jotka olivat kansan sydäntä lähellä. Veikko Vennamo keksi varojen väärinkäyttäjille ilmaisun ”seteliselkärankaiset”.
”Seteliselkärankaisia” olivat varsinaisesti Suomen Kansa Yhtenäisyyden Puolueen kansanedustajat, jotka saivat puoluetukea erottuaan SMP:sta.
Seurauksena SMP:n puolueorganisaatio joutui rahavaikeuksiin. Ymmärrän tapahtuneen niin, että Veikko joutui ottamaan lainoja, joita puolueuskolliset takasivat. Puolue ei pystynyt lainoja maksamaan, joten takaajia veloitettiin.
Veikon valtasi kostonhalu SKYPpiä kohtaan.
SKYPpiin siirtyneitä oli alkanut siepata Veikon kekkosviha, joka oli korostunut, kun Kekkonen oli edellytti poikkeuslakia jatkaakseen presidenttinä.
Kekkonen ei halunnut presidentinvaalia, joka olisi repinyt puolueet sisältä rikki.
Kekkonen oli ajanut liittymistä Euroopan talousyhteisöön (EEC).
Vasemmistopuolueista ja ”älymystöstä” varsin moni vastusti EEC-liityntää ja kokoomuksesta taisi moni vastustaa sitä, Suomi yhdenmukaistaisi sopimukset Neuvostoliiton kanssa EEC-mallin mukaisiksi.
Presidentinvaali olisi muodostunut niin risaiseksi, että se olisi haitannut jo maan ulkopolitiikkaa.
Suomen mensalaisin presidentti ymmärsi tilanteen, jääräpäinen Vennamo ei.
Demareissa Sorsalla oli älyä ja siitä alkoi Kekkosen ja Sorsan symbioosi.
SKYPin johtajalla, professori (?) Haikalalla, oli älyä, järkeä ja viisautta. Kannatti poikkeuslakia.
Vennamon olisi pitänyt päästää SMP välittömästi konkurssiin tai ottaa ero SMP:n johdosta ajoissa, mutta viisausosamäärä ei Vekellä riittänyt.
Tämä on oma tulkintani ”seteliselkärankaisuudesta”, joka Vekeltä herjaava väite.
En erityisemmin Veken kiekuvasta tyylistä perustanut, vaikka oli hällä varmaan myönteisiäkin vaikutuksia.
Veke kannatti Koivistoa, jonka tiesi neuvostoliittopakoiseksi.
Mutta Koiviston kausi muuttui varsinaiseksi sählingiksi Holkereineen. Pankkeja ja yrityksiä meni konkkaan yhteisvaluuttakokeilun seurauksena ja lähellä oli valtionkin konkurssi.
Jos puolueet olisivat siitä ” menneet rikki” että Kekkonen olisi joutunut suostumaan presidentinvaaleihin poikkeuslain sijaan niin olisivat joutuneet mennäkin. Demokratia oli Suomessa samankaltaista ”ohjattua” kun nyt Venäjällä sillä poikkeuksella ettei Kekkosen vastustajia murhattu eikä heitetty tyrmään. Vennamolla oli varmasti henkilökohtaiset kaunansa Kekkosta kohtaan niiltä ajoilta kun molemmat olivat Maalaisliittolaisia, mutta vaihtiehdottomassa, suomettuneessa Suomessa hän piti yllä edes jonkinlaista toivoa demokratiasta.
Koivisto valitsi Holkerin pääministeriksi koska ei pitänyt siitä miten Väyrynen ja Ilkka Suominen olivat yrittäneet kävellä hänen ylitseen jo ennen kuin eduskuntavaalit oli pidetty. Presidenttiyden.hävinneen Väyrysen ja Koiviston välit pysyivät viileinä ellei jäisinä. Väyrysen oli kuin sarjakuvien Ahmed Ahne joka haluaa suurvisiiriksi suurvisiirin paikalle juonitellen mutta aina epäonnistuen. Kun Koivistolta kysyttiin miksi hän valitsi pääministeriksi Holkerin eikä Väyrystä vaikka Väyrynen ja Kokoomuksen Ilkka Suominen olivat keskenään niin sopineet niin Koivisto vastasi: ”En halunnut olla mikään Hindenburg!”
Presidentti Hindenburg nimitti pääministeriksi Hitlerin!
Lama 1990 – luvun alussa tuskin oli presidentin vika varsinkin kun presidentillä ei ole mitään talouspoliittista valtaa. Suomen hulppea nousukausi kääntyi laskuun niin kuin aina lopulta käy. Laskusta tuli sukellus useammasta syystä. Neuvostoliiton romahdettua Suomi menetti varmat vientimarkkinat. Se, mikä oli kelvannut vaihdossa öljystä Neuvostoliittoon ei kelvannut välttämättä länteen jossa kilpailu oli kovaa. Rahamarkkinoiden vapautuminen ja markan arvon lasku nostivat monen yrityksen velkamäärän kestämättömäksi.
Tuloksien perusteella voisi kuvitella, että Koivisto ja Holkeri olivat ympäristölle vaarallisia mielipuolia. Mutta ensivaikutelma voi pettää.
Koiviston olisi pitänyt antaa suurimman puolueen puheenjohtajan eli Sorsan kokeilla hallituksen muodostamista.
Mutta ehkä Koivisto halusi kostaa Sorsalle sen, että tämä oli yrittänyt aiemmin Kekkosen avulla erottaa Koiviston hallituksen.
Toinen mahdollisuus oli se, että koska sekä Sorsa että Väyrynen kannattivat maamme itsenäisyyttä ja puolueettomuuspolitiikkaa, niin kumpaakaan ei saanut päästää pääministeriksi, jotta Koivisto pääsisi myymään maan itsenäisyyden huokealla tulevalle Euroopan Unionille.
(Kts. Jorma Jaakkolan kotisivut)
Vai itsenäisyyttä! Väyrynen olisi kyllä mielellään asettunut uudeksi Kekkoseksi joka pitää kansan kurissa itänaapurilla pelottelemalla. EU jäsenyydestä päätti eduskunta, ei presidentti, ja asiasta järjesteettin myös kansanäänestys. Jäsenyyden suosio on myös säilynyt korkeana vaikka välillä purnataankin. Demokratiaa on kunnioitettava, jos kansa haluaa jäsenyyttä niin millä perusteella se päätettäisiin jättää?
Kansa kannatti silloista kaupallista liittoa – ei millään perusteella nykyistä liittovaltiosuuntausta.
Korjaus, lupasivatkin lopettaa työttömyyden puolessa vuodessa, tuli mieleen. No, kova tavoite sekin oli eikä toteutunut vaikka Rinteen malli käsittääkseni oli muuten hyvä.
Hallitus ei antanut rahaa Leppäselle Rinteen mallin toteuttamiseen ehkä syystä tai sitten piruuttaan.
Vaikka Leppänen oli matemaattisesti lahjakas, niin hänen omat yrityksensä tuppasivat päätyä konkkaan.
Hallitukseen Leppänen kuitenkin pääsi. Ehkä kumppanit halusivat osoittaa Leppäselle idean vaikeudet.
Menestyvää johtajaa harvoin korvaa seuraaja varsinkin politiikassa. Kepukin on alamaissa sitten Väyrysen ja kokoomus takkuaa Orpoineen. Kansan köyhtyessä taitaa laskea myös vihreä aate.
Puolueen terveys mitataan kyvystään selvitä johtajavaihdoksista, etenkin jos ne eivät ole luonteeltaan erityisen dramaattisia, kuten nyt. Dramaattisuutta olisi jos puhuttaisiin hyvin pitkäikäisestä johtajasta, tai istuvan kampeamisesta pois pallilta. Nyt on aika tylsä eroaminen ja uuden etsintä, joten jos tämä menee vatuiksi niin huonolta näyttää.
Toisaalta, jos tämä menee hyvin niin puolue on ehkä saavuttanut sen vakauden mitä ovat julkisesti väittäneet hakevansakin. Sitä kovasti toivon. Puoluekenttämme tarvitsee erilaisia toimijoita, mieluiten suht. vakaasti toimivia joista saa jotain tolkkua.
Olin kyllä varautunut vaihdokseen jo aiemmin ja ajattelin, että menköön Jussi vaikka Hesan apulaispormestariksi, jos siltä tuntuu. Kyllä meillä miestä piisaa ja naistakin.
Kaikki tulevassa vaalissa ehdolla olevat lienevät persuina meikämannea nuorempia. Oma jäsennumeroni on alle neljän tuhannen. Liekö vanhempia enää tuhattakaan.
Kannatusmaksua on maksettu ja paikallisissa kokouksissa käyty. Mutta moni on kuitenkin tehnyt talkootyötä paljon meikäläistä enemmän.
Tuleva kannatus riippuu paljon siitä, mitä metkuja eeuu kehittelee Suomi-neidon päänmenoksi.
Ilmastonmuutostorjunta johtanee valtaviin kustannuksiin, joka rahoitettaneen ”rahaa painamalla”, josta seurauksena on omiaan koitumaan valtaisa inflaatio ja sekameteli.
Ymmärtääkseni Suomi kustansi sotakorvaukset painamalla rahaa ja leikkaamalla seteleitä ja pian markka olikin pennin arvoinen. Taisi olla v. 1963, kun luotiin uusi markka, jonka arvo oli satakertainen ja pankkitileiltä poistettiin kaksi nollaa.
Purrasta ei ole puoluejohtajaksi, joka nostaisi kannatusta, vaan kannatuslaskupäällikkö. Purrassa ei ole persoonana mitään.
Hienoa, että kannat huolta PS:n menestyksestä.
Naisten osoittamaa suosiota Purra luultavasti lisäisi. Mutta pääministeri voisi olla joku muu. Itse en ole käytettävissä. Ei o virtaa.
Väyrynen olisi hyvä musta hevonen. Mutta Puistolla olisi varmaan taidollisia valmiuksia siinä missä Marinillakin.
Olen kyllä eri mieltä, Purra vaikuttaa älykkäältä ja puhuu asioista niin kuin Halla-ahokin. Poliitikko joka heittelee fraaseja ei pitemmän päälle menesty.
Asioista puhuminen on eri asia kuin poliitikon persoona, onko siinä vetoa vai työntöä.
Halla-aho veti alemmuudentuntoisia persuja itsetuntoaan parantamaan H-a:n älyllisen sarkasmin vuoksi lähelle hänen viitekehystänsä, myös koulutettuja heikkotuntoisia.
Ei yllätä, että yksi itsään kaikessa muita parempana pitävä freudenthalisti räksyttää persuista ikäänkuin alempirotuisina.
Sopii taudinkuvaan loistavasti.
Väärin, vaan rivipersujen huono itsetunto .
Kyllä persuilta itsetuntoa löytyy. Saattavat ärähtää, jos freudentaalit ja muut saatanan pellet yrittävät tallata varpaille.
Outoa … kannattaa lukaista…
Sitten Aleksanteri Stubbik…in puhiskampanjan ei ole ollut tällaista pakkomielteistä käärmettä piippuun -ajoa EU-NATO-meediassa…
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ritvapuolakka/valhe-emavalhe-tilasto-media-osallistuu-psn-pj-vaaliin/
” … Media on alkanut tekemään mielenkiintoisia tilastoja liittyen PS:n pj-vaaliin. Aiemmin kiinnitin asiaan huomiota Ylen julkaistua kyselyn, jonka mukaan 65% kannattaisi Purraa puheenjohtajaksi. Kun avasin tilaston, niin lopputulos oli, että 40% kannatti Purraa.
Eilen MTV Uutiset julkaisi kyselyn, jonka mukaan 73% kannattaisi Purraa.
Jo Ylen kysely pani epäilemään, että näinköhän? Avataanpa sitten myös MTV Uutisten kysely.
Artikkelissa sanotaan ”Kyselyyn vastasi heinäkuun puolivälin jälkeen yhteensä 164 Perussuomalaisten piirihallitusten jäsentä. Vastausprosentiksi tuli 52 prosenttia.”
Kokonaismäärää ei kerrota, mutta sen voi laskea, että 315:lle PS:n piirihallituksen jäsenelle on lähetetty kysely. Tämän mukaan 48% eli 151 on jättänyt vastaamatta.
Avataan esin MTV Uutisten kysely siten, että muunnetaan prosentit kokonaisiksi ihmisiksi:
Purra 73% = 120
Puisto 13% = 21
Eerola 3% = 5
Tiihonen 2% = 3
Joku muu 9% = 15
Yhteensä 100% = 164
Nyt tulee se mielenkiintoinen osuus, eli mitä jätettiin kertomatta. Kysely oli lähetetty 315:lle PS:n piirihallituksen jäsenille, joista 48% eli 151 jätti vastaamatta. Kun asetetaan nämä 151 mukaan tilastoon, niin silloin se näyttää tältä:
Purra 120 = 38,09%
Puisto 21 = 6,67%
Eerola 5 = 1,59%
Tiihonen 3 = 0,95%
Joku muu 15 = 4,76%
Ei vastannut 151 = 47,94%
Yhteensä 315 = 100% ”