Auton brandikuvalla on ollut suuri merkitys, joka on aina tähdännyt omistajansa minäkuvaan, maailmankuvaan ja maailmankatsomukseen ja varallisuuteen. Brandin nimi viittaa mielikuvaan tuotteesta sekä sen kuluttajakuvaa = minäkuvaa itselleen haluavalle.
Esimerkkinä Coca Cola, jonka resepti, maku ja pakkaus ovat suojattuja. Kemiallisesti tuote on plagioitavissa hyvin lähelle, mitä monet kilpailijat ovat tehneet. Nokian johtaja Anssi Vanjoki esitteli meille Nokia-brandiä. Mielikuvaharjoituksena hän pani selkänsä taakse kaksi pulloa. Otti toisen esiin, joka oli täynnä ruskeaa nestettä lasipullossa ja kysyi, mikä tämä on. Odotti vastauksia, joita tuli, mutta ei oikeaa. Paljasti toisen, joka oli oikea Coca Cola pullo. Tämä on brandi – toinen ei ! Tämä kuvaa brandin perusajatusta, jolle haetaan markkinoinnilla oma kuluttajakunta kohderyhmäajattelulla. Vastaavia omaleimaisia tunnettuja Brandeja on paljon. Ja brandin markkinointiin kuluu paljon pääomaa, joka parhaimmillaan realisoituu yrityksen taseessa.
Autot ja niiden haluttu mielikuva on tarkkaan mietitty jo vuosisata sitten, joista alla muutama esimerkki:
Mercedes Benz on yli 100 vuotta vanha brandi, jonka peruspilareina ovat olleet tekninen huippulaatu ja kallis hinta sen seurauksena. Se mielikuva pysyi aina 70-80- luvuille saakka, jolloin Mersu oli laadun tae, jota varakas omistaja arvosti. Heitä uskollisia näkee vielä teillä hyvin hoidettuine Mersuineen. Ja sellaisiakin, jotka olisivat sen mielikuvan halunneet koskevan heitäkin, mutta auto on rapistunut alta niin kuin kuskikin. Nyt Mersun mielikuva on pohjalukemissa, jonka on aiheuttanut lähes kaikille taloudellisesti helppo saatavuus, jota parhaiten romuttavat nuoret pitkälippispäiset ”minäensin” kaaharikuskit onnettomuuksiin osallistuneina. Siitä on tullut enemmänkin naurun aihe ja kul….n jatke. Näin brandin tuho voi edetä.
Toinen ajatusmaailma arvokkaimmista autobrandeistä on vastakkainen, italialainen / ranskalainen, jossa auton muoto, tyyli ja mukavuus ovat avainsanat brandin kulmakivinä. Ja se on tähdätty sitä maailmakuvaa arvostaville tyyliniekoille. Heille merkitsee enemmän auton muotokieli, tyyli ja kauneus. Se brandikuva pätee edelleen kuten esimerkkeinä Alfa Romeo ja Citroenkin. Tekninen laatu ei ole pärjännyt saksalaisille.
Kolmas ajatusmaailma brandikuvissa on taloudellis-tavallisuus, johon kategoriaan kuuluvat pääosa Nissanit, Toyotat, WV Gofit jne.. Niitä haluavat noita arvoja arvostavat ihmiset, jotka eivät halua erottautua autobrandillään tavallisuudesta muihin nähden paitsi hyvin hoidetulla autollaan.
En ota kantaa hyötyajoneuvoihin brandin kannalta.
Mitään linkkiviidakoita en tänne halua, enemmänkin omia näkemyksiä. Pidetään tuo kampiakseli laakereineen ja stefoineen sekä ristinivelet tai perän toimintaperiaate tästä blogista erillään.
Mielestäni brändien perässä kulkeminen osoittaa vain henkilön tyhmyyttä!
Valitettavasti olen itsekin erehtynyt ostamaan pari kertaa uuden mersun, en tosin brändin vuoksi, vaan luulin sen olevan hyvän ja luotettavan työkalun, mutta toisin kävi. Ei ole ihme, että Vehon sanotaan olevan taksimiesten vapaa-ajan maa!
Ensimmäisen e-mallisen ostin muistaakseni vuonna 2010. Se oli käytössäni reilun pari vuotta. Sinä aikana vaihdettiin eteen iskarit viisi kertaa. Yksi vaihto oli helmikuussa ja maaliskuussa mersu ei enää mennyt katsastuksesta iskareiden vuotamisen vuoksi. Eivät kestäneet pakkasta yhtään. Kysyin Veholta jonkun muun merkkisiä, mutta maahantuoja ei takuuseen asennuta muita.
Toisen mersun ostin 2017 joulukuussa, sprinterin. Reilulla sadalla tuhannella eurolla sain mieliharmia ihan hintansa edestä. Auto itsessään on toiminut kohtuullisesti, mutta radio on renkannut lähes alusta asti. Ei löytänyt asemia, eikä löydä vieläkään. Nyt radiota soitetaan puhelimesta suplalla. Useiden korjausyritysten ja antennin johdon vaihtamisien jälkeen ilmoitettiin, että takuu loppui kahteen vuoteen, eikä maahantuoja maksa enää mitään.
Että semmonen ”BRÄNDI”!
Uusin ilmiö vikalistassa on ruoste, joka vaivaa jo 10 vuoden ikäisiä tuontimersuja.
Minulla on 32-vuotias ulkona säilytetty Citroen BX eikä ole tarvinnut ruostekorjauksia tehdä. Vanhemmat citikat ruostuivat tiemmä nopeasti.
Mersun suunnittelijoita lienee vaivannut vanhat mersut katukuvassa ja saivat kehitettyä pikaruostuvat autot.
Vielä jäi sanomatta, että en tunnista itseäni tosta ”peilikuvasta”!
Sinulla on ollut hyvä brandikuva hyvän ajan Mersuista, ei sinussa vika ollut.
Tuskinpa auto mikään peilikuva on terv tepivaari
Kuka ja millainen oli Ladan omistaja ja miksi ?
En tiedä kuka ladan omistaa ei ole itsellä ollut ainuttakaan terv tepivaari
Kaikista eniten henkilövahinkoja korvataan tapauksissa, joissa osallisena on ollut Renault-merkkinen auto, kun tarkastellaan uusia enintään kolmen vuoden ikäisiä autoja. Vertailun parhaan tuloksen saa Mazda.
Saksalaisista autovalmistajista parhaan tuloksen saa Mercedes-Benz 1,6 henkilövahingolla tuhatta vakuutusta kohden.
Myös BMW ja Volkswagen sijoittuvat vertailussa keskimääräistä paremmin. Sen sijaan Audi on osallisena henkilövahinkoja vaatineissa kolareissa hieman keskimääräistä useammin,
[ Lähde IL ]
Kun katsoo autojen lukumääriä Renu on Suomen myynti listoilla aika kärki päässä samoin on myös Audi
Elikkä kolareissakkin ne voi hyvinkin olla kärjessä lukumäärillä mitä kumpaakin autoa
Mutta ei ne mitään peilikuvaa luo terv tepivaari
Tässä tilastossa autojen myyntimäärän ei pitäisi vaikuttaa:
Henkilövahingot 1-3 vuotiaissa aitoissa automerkeittäin tuhatta vakuutusta kohden
Mazda : 0,8
Mercedes-Benz: 1,6
.
.
Peugeot: 4,4
Renault. 7,4
[ Lähde IL , https://www.iltalehti.fi/autot/a/20161110200025684#gallery ]
Täydennys , Volvo: 3,1
Audi- ei juuri ruostu, kestävä, neliveto, tilava ja hyvä ajaa.
Siksi sellaisen ostin käytettynä, mutta hyväkuntoisena. Vanhempi on halpa huoltaa, kun ei tarvitse merkkikiskuria käyttää ja varaosat saa netistä halvalla.
Audi käyttöautona ominaisuuksineen on aivan hyvä. Olen sen havainnut pojallani, joka asuu umpimaalla omine harrastuksineen huolimatta siitä, että se on työnantajan työsuhdeauto.
Rellu on hyvin turvallinen auto, pärjännyt hyvin NCAP -kolaritesteissä.
Kyllä siinä varmaan perää on, että auto jollakin lailla kuvaa omistajaansa. Autoa ostaessa on usein mielikuvia siitä millaisia eri merkit ja mallit ovat ja valinta kertoo jotain omistajasta.
Itselläni on Volvo ja se kuvaa varmaan esimerkiksi turvallisuushakuisuutta. Farmari mallina taas sitä että haluan tehdä kaikennnäkölstä itse ja farmarilla saa kuljetettua tarvikkeita ja tavaraa jonkun verran. Volvo on paitsi turvallinen niin myös järeä auto varustettuna isolla moottorilla. Vaikka se ei ole mikään urheiluauto eikä erityisen nopea niin vääntöä ja voimaa löytyy. En haluaisi ajaa sellaisella joka piiputtaa joka mäessä eikä kiihdy ollenkaan, vaikka ei tuo Volvokaan nyt varsinaisesti kiihdy. Japanilaiset autot eivät juuri ole minua kiinnostaneet vaikka nuorena yksi Toyota olikin. Ehkä juuri sen takia, niistä jäi mielikuva että pellit ovat tinapaperia eikä niitä ole tehty aikuiselle kokonsa puolesta. Saksalaiset voisivat kelvata mutta osa on vähän tylsän näköisiä, jotlkut liian kalliita ja joissain tuntuu olevan ongelmia. Ranskalaisilla taas on mainetta monimutaisista ratkaisuista vaikka on minulla yksi Rellukin ollut joka oli hyvä ajaa, lopulta vaan tuli paljon sähkövikoja, alkoi jo ollakin puoli miljoonaa kilometriä mittarissa.
Mersusta tulee kuva ylellisyydestä mutta sen on kyllä pilannut huonontunut laatu. Kun näkee niitä ruosteisia koslia niin ei houkuttele. Tai jos olisi paljon rahaa niin ehkä sitten. Uudessakaupungissa kootut pikku Mersut ovat kivan näköisiä.
Volvoja on siis ollut, lukuunottamatta yhtä joka oli huonosti pidetty ja päässyt ruostumaan ovat olleet aika hyviä. Ihan tarkoituksella aikoinaan aloin etsiä juuri isoa Volvo 240:a. Kaverilla oli sellainen ja viisisylinterisen moottorin kohina teki vaikutuksen. Budjetti on aina ollut rajallinen, montaa tonnia en ole autoon upottanut, se kun ei ole mikään hyvä sijoitus.
Asiapitoinen kommentti, joka kyllä koskee minuakin yksityisautoilijana.
Maalla minulla oli Jeeppi ja vielä museo Amazon 121.
Pääosan elämästäni olen ajanut vapaavalintaisilla työsuhdeautoilla, joten olen Saabisti ja Cititikkafani.
Nuoruudessa tietenkin kaikki mahdolliset Peugeot 404, Volvo Amazon 122S, Skoda Coupe, jne. jne.
Olin ostamassa 5 vuotta sitten A-luokan pikku Mersua vuosimallia 2009, koska se on korkea malliltaan. Lähempi pohjan tarkastelu antoi surkean kuvan kunnosta paikattuine ruostekohtineen. Vastaus oli heti njet !
Turvallisuus vaihtelee paitsi merkistä riippuen, niin myös mallista.
Euro MCAP
Mercedes-Benz GLA : 96%
Renault Kangoo. 78%
Renault Arkana: 96%
Volvo S60 : 96%
Mazda CX -30 : 99%
Suzuki Igmis : 79%
Fiat Punto: 51%
Auton ja omistajansa ”peilikuvaan liittyvän brandin” tarkastelu pitää rajata siten, että siihen eivät kuulu jo aikaisemmin sanomani hyötyajoneuvot, työnantajan yritysautot, työsuhdeautot, jota hankitaan eriaisin sopimuksin kilpailuttamalla jne. Joku harva työnantaja antaa työntekijän vapauden valita.
Työsuhdeauto kuuluu myös yleensä johtoportaan työntekijöille, jolloin se automaattisesti kuuluu yrityksen haluamaan kalliimpaan brandiluokkaan, ei työntekijän henkilökohtaiseen mieltymykseen. Tai myyntihenkilökunnalle, joka liikkuu paljon.
Taas katsastustilastojen vikatilastot tarkistelu kertovat hyödyllistä tietoa niille ns. ”taviksille”, jotka ajattelevat autoa vain luotettavana ja edullisena kulkuvälineenä.
Jos vikatilastoja katsoo, Dacioita ei pitäisi kenenkään ostaa, mutta niitä vaan on ja huomattavan paljon julkishallinnon käytössä.
Ei myöskään Alfa Romeota tai joitakin italialaisia merkkejä, joissa vikoja ja korjaushintaa löytyy. Mutta lompakko ei liene Alfan omistajalla olevan kriteeri hankinnalle.
Eli edelleen alustuksessa esittämäni näkökulmat pitävät yksityisten ihmisten näkökulmasta katsoen.
… lisättynä tietenkin, että vaimo on useimmiten päätöksen takana, jopa auton väri. Siis vaimo onkin perheen brandin edustaja.
Auton omistaja ja ”peilikuva” ideointi ei pidä paikkaansa. Meillä on ollut Ford, Toyota, Renault, FIAT, Volvo, KIA, Mercedec-Benz merkkisiä autoja,,,,minkälaisen peilikuvan tuosta saa ja näistä kaikista eri malleja,,,,taitaa olla kirjoittajan oma mielikuva asioista.
Sitä voi katsoa enemmänkin nykyisyyden kautta, ei oman autokannan kautta ja autokauppiaan koko historialla.
Toisille autonkinstatus sympooli minulle vain srtäjä paikasta A paikkaan B ee mitään peiikuvaa se minulle luo terv tepivaari
No tulipa näppäin virheitä
Pannaan uusiksi
Toisille auto onkin status sympooli minulle vain siirtäjä paikasta A paIkkaan Bee mitään peilikuvaa se minulle luo terv tepivaari
Jotain se kutenkin sinun maailmastasi kertoo Hondan omistajana, miksi ei joku muu vastaava japsi tai WV tai Rellu tai Citikka.
Minuun ei koske nuot asiat mistään kohtaa jotenka enpä tiedä millä ajan seuraavaksi terv tepivaari
Minusta tuo kerro yhtään mitään Ja tuskinpa kuitenkaan tulee Ranskan pojan ihmeistä kumpikaan pihaani seisomaan
Muuhun nistä ei ole terv tepivaari
Paljonkin aikanaan olen ollut noissa yrityskuvan ja sen brändäyksessä ja koulutuksessa mukana. . Ei se ole niin yksinkertaista, mitä Heikki antaa ymmärtää. Ei yrityskuvaa luoda viikossa, eikä kahdessa. Se on kuin pitkän matkan juoksua, tuottaa sitten tulosta tai ei.
Yrityskuva koostuu monesta brandista, toiminnasta, henkilökunnasta jne. Olen myös ollut suurien brandien vartijana kuten teknokemiassa, hammastuoteryhmässä jne. plus suurissa lehdissä.
Yrityksen brändissähän on kyse juuri siitä minkälaisen julkiskuvan se haluaa itsestään antaa. Se on ihan yhtä helppo menettää, kuin kouluarvosana ja todella vaikea ansaita takaisin. Toiset ovat oikeinkin tarkkoja, toiset taas eivät välitä mistään mitään
Tässä blogissa puhun nyt yksittäisitä tuotemerkeistä- brandeistä.
No, meillä tuli tuon Doblon rinnalle ostetuksi Volvo 70m bifuel. Vm -208 kilometrejä alle 200 000. Doblo sitten myyntiin kun kahta autoa ei ole varaa pitää.
Onhan se tuo Volvo meille käsittämättömän ylellinen, nahkapenkit yms. Kaasutankilla pääsee yli 400 km, bensalla lisäksi 200km. Riittää meille.
Manuaalivaihteinen, automaatti-ilmastoitu, kaiken maailman peruutustutkat, kaistanvaihtovaroittimet yms. Opiskeltavaa.
Volvon brandi on on ollut kauttaaltaan hyvin suunniteltu ja lupauksensa pitävä.
Minula on volkkari koska en halua että autoni on minua kiinnostavampi!
Se on myös pitkästä aikaa ensimmäinen hyvä auto ollut. Ensin oli Nissan, se oli tylsä ja varma, tehoton ja taloudellinen, pieni mutta näppärä. Sitten oli Peugeot, joka nyt jotenkuten toimi mutta oli todella altis pikkuvioille.
Kauhein aikani oli Volvon kanssa, siinä kanssa merkki jolla oli uljas maine joskus aikanaan mutta 2000-luvulla ovat lähinnä ongelmajätettä olleet. Siinä kohtaa kun joka vuosi menee tuhansia euroja huoltoon, nauravat jo fiattien omistajatkin…
Volvo V70 on nyt pihassa ja matka Kirkkonummelta sujui hyvin. Auto on todella siisti ja kattava huolto- ja korjauskirja näyttää hyvältä, kaasulaitteistonkin osalta.
Auton mukana tulivat hyväkuntoiset kesärenkaat aluvanteilla, kahdet talvirenkaat samoin aluvanteilla. Esim auton ”peräkontti” on niin siisti; tuskin kauppakassia kummempaa kuljetettu.
Alustan massaus uusittu kolme kertaa, helmojen muovisuojukset ja lokarit täyttänevät paikkansa.
Runsaan viikon päästä Eestiin ja Info-autoon täydelliseen huoltoon ja tarkastuksiin. Vikalista korjataan.
Autoa olen opiskellut ja vähän samaa tuntua kuin aikanaan meidän amerikkalaisissa. Jykevyyttä, vakautta ja oikeasti ison auton tuntua.
Saas nyt sitten nähdä.
Ilmeisen hyvä hankinta. Oletko kilpailuttanut tuon vikalistan Suomen AutoJerryssä ?
Minulla on ollut vuodesta -96 alkaen 6 Volvoa, enkä voi montaa pahaa sanaa niistä sanoa. Nykyinen Volkkarini oli juuri kalliissa remontissa, koska öljysihti oli tukkeutunut öljypumppua pyörittävän kumisen kiilahihnan muruista. Miksi on pitänyt laittaa kuminen hihna öljyn sekaan!?
Arvaas vaan Veikko Vallaton; paljonko olen kaasuvolvon ja nimenomaan V70 kohdalta nettiä kahlaillut. Nyt vaan sitten sellainen tuli ostettua. On muuten aikaa, kun olen ostanut yli 10v vanhan auton; nyt se sitten tapahtui, saas nähdä mitä seuraa.
MTV-uutiset, 14.07.2018
.
Volvo-pomo avoimena laatuongelmista: ”On myönnettävä, että meillä oli hieman vaikeuksia”
Yhdysvaltalainen markkinatutkimusyhtiö laittoi hiljattain automerkit laatujärjestykseen. Häntäpäästä löytyi yllätys, sillä ruotsalaisvalmistaja löytyi premium-merkkien listauksen kolmanneksi viimeiseltä sijalta.
[ No, ovat varmaan valmistettu Volvon USA:n tehtailla ]
Lähde : Forbeswheels
2021 Consumer Reports Car Brand Rankings
.
2021 Rank … Change ….Brand … 2021 Score
1. ↑3 Mazda 80
2. ↑6 BMW 78
3. NC Subaru 76
4. ↓3 Porsche 76
5. ↑10 Honda 75
6. ↓1 Lexus 75
7. ↑5 Toyota 74
8. ↑10 Chrysler 74
9. ↑10 Buick 72
10. ↓3 Hyundai 71
11. ↓5 Audi 71
12. ↑2 Infiniti 70
13. ↑4 Nissan 68
14. ↑7 Dodge 67
15. ↓13 Genesis 66
16. ↓5 Tesla 66
17. ↓7 Mini 66
18. ↓2 Volkswagen 65
19. ↓10 Kia 64
20. ↑2 Volvo 64
21. ↓1 Mercedes-Benz 62
22. ↑7 Cadillac 62
23. ↑1 Acura 59
24. ↑1 Chevrolet 58
25. ↓2 Ford 57
26. NC GMC 57
27. ↑1 Jaguar 54
28. ↓15 Lincoln 53
29. ↑2 Jeep 48
30. ↑2 Mitsubishi 46
31. ↓1 Land Rover 46
32. ↓5 Alfa Romeo 44
Oliskohan vaan Mersun osalta vikana se että nyt nitä tehdään monessa maassa ja voi ola että työn laatu e ole samalla tasolla kun ennen
Mutta ei auto minlle mitään peilikuvaa tee
Voihan tuokin asia parantua kunhan Saksalaiset asian huomaa ja vetää valmstuksen kotimaahan
Siinä voi käydä ohrakakko monelle maalle terv tepivaari
Brandin tuotemerkit asusteissa, siis mainosasut. Käännän pääni pois, kun joku ylpeän näköinen itstunnon kohottaja Mersulippiksineen polleilee kaupoissa. Ollaan niin Mersua ja mersuminää.
Nuorena päätimme porukassa panna tunnetun brandimme laadukkaan villapaidan päällemme ja mennä tanssilattialle.
Hakemani kaunis nainen katsoi nenänvarttaan pitkin ja kysyi, että onko minulla noin huono itsetunto, että täytyy egoa pönkittää oikein mainoksin. Ei siinä jäänyt paljoa seliteltävää, kun hävetti.
Se jälkeen en ole kantanut mitään egomittaria missään vaatteessani, en edes ns. merkkivaatteessa, revin ne pois.
Tossuissa pe…le on merkki, jota ei saa pois.
Noinkin voi asiaa ajatella mulla on melkoinenen määrä Yhdysvlalasien lännen seuroilta lippiksiä enkä kuitenkaan mieti että niillä nostan omaa kuvaani
Niitä vaan on kertynyt samin verkkarin joita on kahdet merkkiä en sano mutta ei ole Adidas
Mutta Auto on sirtolaite mnulle sillä pääsen sellasiin paikkoihin minne en pääse se ei minusta tee mitään kuvaa minnekkään terv tepivaari
On olemassa autoja ja sitten on vielä ford. Omistin nuorena kaksi brasilialaista ford escortia, enkä nyt tässä kehumaan niitä ala.
Ne olivatkin talouspoliittisia viinapannuja.
Jos auto on vain liikkumiseen paikasta a paikkaan b niin kyllä sekin jotain kertoo. Henkilö ei ehkä ole kovin kiinnostunut estetiikasta koska ei ole väliä minkä näköinen auto on. Myöskään tyyli ei ehkä ole hänelle tärkeä, vaatteet todennäköisesti valitaan rutiinilla samanlaisia kuin aiemminkin tai alennusmyynnistä, tärkeintä on että mahtuvat päälle. Henkilöllä on jotain muita kiinnostuksen kohteita. Hän ei ehkä ole mikään romantikko vaan pragmaattinen luonne. Todennäköisesti hän on myös tarkka rahankäytön suhteen.
No enpä tuollasta allekirjoita mutta auto on minulle liikkumsta helpottava väline nyt kun julkiseen ei uskalla mennä koronan tartunta vaaran vuoksi
En osta alennus myynnistä vaatteita en ole sieltä löytänyt koskaan mitään kokoa joka minulle sopisi
Löytyy toki XXXXL Taikka ssss kokoa kumpikin ovat epä sopivia minulle romantikko ei tarvitse olla enää kun tuo 8 kymppi on menossa hyvää vauhta
Rahasta sanon vain sen mitä Antti Yrjökin kääriliinoissa ei ole taskuja terv tepivaari
Tämä Norpan kuvaus oli erinomainen muodista, tyylistä ja Simon Vaatehuone-kansasta. Pätee myös autoon olipa se hinnaltaan mikä tahansa.
Autojen suhteen, varsinkin käytettyjen autojen suhteen, niiden käyttö- ja huoltohistoria voi olla merkittävämpi kuin auton merkki. Kuten kerroin, minulla on ollut neljä Volvoa. Lisäksi on ollut Morris Marina, Toyota Corolla, Ford Taunus, Talbot Solara ja Renault Espace. Ensimmäiset autot olivat sellaisia mitä pikkurahalla sai. Talbot oli ensimmäinen kunnollinen auto, se ostettiinkin tutulta. Marina oli sähköjä lukuunottamatta ihan mukiinmenevä, Toyota kaikinpuolin kamala, Taunus mukavampi mutta huono ajettava uraisilla teillä.
Mutta mennään Volvoihin. Jos merkki tekisi auton niin ne olisivat kaikki olleet joko hyviä tai surkeita. Mutta niistä kolme on ollut aika hyviä ja yksi huonompi. Se huonompi oli jo valmiiksi ruosteessa pohjasta ja helmoista. Huonommalla pidolla ollut. Muissakin on ollut tietysti vikoja, mutta enimmäkseen kuluvia osia kuten pyörä ripustukseen ja jarruihin kuuluvia osia. Yhtään ruostevikaa ei ole ollut noissa kolmessa muussa. Katsastukseen on joskus riittänyt melkeinpä pakokaasutodistus ja polttimoiden vaihto, toki jotain pientä kulumaa on yleensä ollut. Volvo 850:llä taisin ajaa yli kymmenen vuotta. Kun 400 000 km häämötti niin silloin kyllä alkoi kuluvia osia mennä: laturi, startti jne. Kun aavistaisikin sen koska autoon alkaa tulla enemmän remonttia ja osaisi myydä juuri ennen sitä! Mutta yleensä sitä on tyytyväinen silloin kun vikoja on vähän ja luulee auton kestävän ikuisesti.
Sen olen oppinut että on viisaampi hankkia auto suoraan yksityiseltä kuin liikkeestä. Liike huijaa usein jollain tavalla. Yksityiseltä ostaessa näkee millaisella ihmisellä auto on ollut ja voi tehdä johtopäätöksiä siitä miten autoa on pidetty. Huonona puolena on se että joutuu myymään vanhan autonsa itse. Siinä sitä sitten pörrää kaikenlaista koeajajaa ja tinkijää.
Olen taas oppinut nykyisten käytettyjen autojen oston turvallisemmaksi vain tunnetulta merkkiautoliikkeeltä.
Tässä syitä:
Vaikka tunnen auton perustekniikan hyvin, en tunne nykyauton elektroniikkaa kuin nimeksi.
Esimerkki:
1. Ei ole polkimesta lähtevää kaasuvaijeria kaasuttimeen, vaan on elektroninen kaasutinläppäboksi, jota ohjaa polkimen liike elektronisesti säädellen läppää.
2. Moottorin veden lämpötila-anturin epäpuhtaus/vika tai veden ja jäähdytysnesteen väärä sekoitussuhde voin tyssätä moottorin tyhjäkäynnille ja flektiin huutamaan hetkeksi, kunnes taas hetken päästä toimii moitteettomasti. Säätelee myös elektronista läppäkoneistoa.
3. Toisen takavalosetin ( jarrut, peruutus, sumu, valosetin) pieni maadutusvika, voi panna sekaisin kaikki takavalot sivuvilkkuineen.
4. Ajotietokoneeseen on yhdistetty kaikki mahdolliset toiminnot elektronisesti ja viat löytyvät vain ratin alta töpselillä vikakoodin lukijalla.
5. Ainoa, mitä niihin voi itse tehdä on tarkistaa ja puhdistaa kaikki mahdolliset sähköliittimet ja sumuttaa niihin kosketusta parantavaa CRC:tä ( ei rasvaa mukana).
Autoliike ennen myyntiä, on siistinyt auton ja tarkastanut sen ajokuntoon katsastettuna ajallaan ja on vastuussa vähintään 3 kk- 1/2 vuotta vioista.
Eräässä n. 8 vuotta vanhasta autosta katkesi toinen takakierrejousi kuoppatiellä. Autoliike uusi molemmat ( parin) omaan piikkiinsä.
Samassa autossa jäähdyttimessä oli pieni vuoto muutama kuukausi oston jälkeen. Maksoivat uuden 50/ 50 %.
Valta osa autoista ostetaan kytettynä ja se on varsinaaista uhkapeliä jos mikä olipa merkki mikä hyvänsä terv tepivaari
Korjaus edelliseen
Kytettynä = käytettynä terv tepivaari
Ennen kiersin kaukaa Hitler-wagenit ja Hirohito-kurumat. Mutta koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”…
Citikat eivät ole vuosiin ruostuneet. Minulla on niitä ollut useampiakin.
No ei ruostu citikka vaan eivät ole autoja mistään kohtaa samaa luokkaa on Beugeotti Ranskasta taikka italiasta ei tule mitään hyvää autojen suhteen
Ranskasta tulee yksi hyvä asia Batonki sihen se sitten jääkin
Kun yksityishenkilöt tekevät kauppaa keskenänsä, menettävät täysin kuluttajasuojan antaman turvan. Se saattaa merkitä jopa tuhansia euroja tapauskohtaisesti. Niistäkin on hyviä esimerkkejä nettilehtien sivuilla.
Myöskin Minilex selvittelee tätä asiaa;
https://www.minilex.fi/a/kaupan-purku-k%C3%A4ytetyn-tavaran-kaupassa
Osto on ana arvauspeliä ostan auton ennemmin romaanilta kun tutulta sen tiedän olevan huoltamaton ja siinä voi olla mitä vikoja hyvänsä
Mutta asia on rehellsempi kun tutulta osto niistä voi remontin jälkeen saada jopa kulkevan auton
Tutulta osto sitä vastoin tuo vain riidan terv tepivaari
Minä olen luonteeltani romantikko, vaikka en omista minkäänlaista autoa, enkä välttämättä ostaisi vaikka voittaisin lotossa.
Vaikka nuot Ranskan ihmeet eivät helpolla ruostu niiden pikku viat on aivan omaa luokkaansa niitä on koko auton historian ajan
Mutta enpä niitä huoli vaikkamulle maksettas nyt on Civikki alla eikä lainkaan hullumpi autona ja ajetavuudelta hyvää luokkaa
Mutteipa tuostakaan minulle mitään statusta tule se on minule kulkuväline terv tepvaari
Miten niin Citikka ? Mulla oli Xantia 10 vuotta. Yksi vika tuli, kun laturin säätötanko katkesi mokkeron kuoppaisella tiellä. Ei muuta ja pääsi maavaran nostolla vaikka metsätielle.
Auto on pelkkä laite siirtymisessä paikasta A paikkaan B, se ei kuvasta mitään. Tai jos joku näin ajattelee hän lokeroi itsensä niihin jotka näkevät asiat kateutena ja se häntä itseään vaivaa, se on sääli.
Kumpikaan Ranskan ihme ei ole auto ja vaikka ruoste ei raiskaa ne pikkuviat tien päällä on liikaa
Tuosta mun kulkupelstä citikka hävis virrat eikä syytä ikinä löydetty kun sitten seisoit n 10 minuutta suostu jatkaan matkaa
Yksi Ranskalainen on ollut kumpaakin ei tule enää eikä tuo n 10 v ole suuri asia
No voin sanoa etteipä tule Audikaan mun pihaan terv tepivaari
Meillä on ollut mm monta Renault Clio autoa vaimon ajossa ja nuorisolla, ei vikoja ja hyvä jälleenmyyntiarvo
Ilmeisesti minulle tuli molemmista tuo kuuluisa Maanantai versio pieniä sähkö vikoja ja niitä oli paljon
No enpä tedä tuosta jälleen myyntiarvosta terv tepivaari
Mulla oli ensinmäisenä autona datsun 120 A. Harvinainen koska neliovinen. Kori oli täysin ruosteeton. Kulki pelkillä bensahöyryillä, mutta moottoriöljyä piti lisätä kokoajan. Myin sen virolaiselle ostajalle. Olisi tänä päivänä arvokas.
Ensimmäinen autoni oli lähes kymmenen vuotta vanha Datsun Bluebird. Ostin sen sedältäni, kohtuuhintaan. Setämies oli tarkka autojen kanssa ja tiesin, että huollot oli tehty ajallaan ja silleen. Uudesta piilistä ei voinut uneksiakaan, olin nuori aviomies, lapsia oli kaksi ja autolle oli tarvetta. Etupäässä työn vuoksi.
Öljyä ja bensaa Datsu söi, mutta kyllä sillä ajeli. Pari vuotta sillä ajoin, kun se sanoi yhteistyön irti. Ajamiani kilometrejä en muista, mutta aika lailla niitä tuli: Lapissa on pitkät matkat. – Näkemykseni mukaan sen aikaisten henkilöautojen moottorilla ajoi 100 000 km ja vähän plus. Seuraava autoni oli Volsku, käytetty sekin, mutta se on taas toinen tarina kuten Kipling sanoisi.
Kymmenen vuotta vanha biili ja söi [paljon?] öljyä. Oli hyvin huollettu.
Hmm.. vain satatuhatta [plussat] kilometriä ajettu.
*
Nissan Bluebird on Nissanin vuosina 1957–2001 valmistama henkilöautomalli.
[ Lähde : Wikipedia ]
Joo, kyllä Datsu öljyä söi, ei holtittomasti, mutta kuitenkin. Ja moottorissa oli 100t km. ja vähän yli, kun moottori sanoi naks!
Muistelen että 1960-luvun ns. kansanautoilla maksimikilometrimäärä oli 200t km:n paikkeilla.
Siinä minun Datsussa oli 1,2 L. kone, käsivaihteet, ja kyllä sillä ajaa luikutteli.
Mitä tulee autojen moottoreiden, moottoriöljyjen ja sen semmoiseen kehitykseen: ostin 2000-luvun alussa käytetyn Datsun Nissanin ns. Luupään, kakkosautoksi. Ikä-auto se oli, mutta varma peli. Moottori ei syönyt öljyä yhtään, vaikka mittarissa oli kilometrejä paljon. Sitä en tiedä oliko siihen tehty moottoriremontti, mutta koska kone oli timangi, päättelin että oli.
Lysti auto se oli kaikin puolin ja ajoin sillä monen monta vuotta. Sitten jouduin hylkäämään sen, koska kori rupesi loppumaan, ruostui siis. Siinä vaiheessa kone oli edelleen moitteettomassa kunnossa ja mittarissa oli kilometrejä 500 t. muistaakseni vähän ylikin.
Kuten aikaisemmin sanoin, Lapissa on pitkät matkat. Eikä täällä pärjää ilman autoa, ei ainakaan täällä sivukylissä. Julkista liikennettä ei ole ollut enää vuosiin. Kittilän kirkonkylään on 40 km. ja sivumennen sanoen Kolarin kirkolle sama matka. Rovaniemelle 170 km.
Nykyinen piilimme on Checrolet Lacetti, lysti ajaa ja pieniruokainen; ja meillä on emännän kanssa molemmilla ajoneuvon kuljettamiseen tarvittava lupa. Minun ajokortilleni tulee ikää ensi kuussa 52 vuotta, emännän kortti on hieman nuorempi