Ei voi suomessa kovin pahasti asiat olla viturallaan, kun Lennu koiran kuolema on ykkösaiheena tänään.
Kas kun ei jo suruliputeta ja kilkutella kirkonkelloja valtion päämiestä kohdanneesta surusta.
Nyt kun ei Marin ole naisasasianaisena hokemassa ja kauhistelemassa kuinka alistavasti ja halveksivasti uroot heitä kohtelee ja heihin suhtautuu, niin kyllä tämä Lennu hyvin täyttää sen Marinin jättämän puutteen tälläkertaa, mutta eiköhän hänet pian taas nähdä suomalaisen foguemedian sivuilla päivittelemässä kuinka kurjaa naisten elämä suomessa on.
No eipä Arvi se aina niin helppo asia silti ole kellekkään kun koira kuolee se vaan on joillekkin ainoa seuralainen ja ei muuten yhtään aamua tule etteikö se uskollinen tule sua herättään
Kosteella kirsulla tökkii kun oma iraplikkani aikoinaan syyt tietysti on eikös mennä ukko aamukakille no voin minä samalla pissiä
Parasta ykkösluokan seuraa koirat on ihmsistä en aina tiedä mitä haluavat terv tepivaari
Tiedän kyllä mitä koiran menettäminen on, kun oma suomen pystykorvani sairastui ja vietiin piikille kärsimysten lopettamiseksi, mutta joku raja sentään, vaikka presidentti onkin kyseessä.
Koiran tai muunkaan lemmikin poismenoa ei tulisi kenenkään väheksyä.
Viimeinen koirani kuoli/jouduin armahtamaan liki kahdenkymmenen vuoden kaveruuden jälkeen.
Mokan jälkeen jättämää aukkoon sitten tulla tupsahti Mirri, nykypäivin päiväni piristäjä ja vanhan miehen elämän kaveri, vaimon lisäksi.
Noin se Kalle on todellisuudessa kun koiralle tule ikää ja alkaa tassu painaan liian kanssa se ei ole oikea iloisen koiran elämää
Silloin pitää luopua ja antaa sen parhaan kaverin mennä ja armahtaa se pois
Tähän ei pidä sekoitella päivän politiikka kenenkään terv tepivaari
Huomaan, että tämä keskustelu kaipasi taas siivoamista kun meni henkilökohtaisuuksiin.
Kiitos Kyuu kun siivosit Heikin herjat pois.
Se oli asiallinen kirjoitus asiattomaan presidentin halveeraamiseen ml. pääministeri. Ei olisi uskonut tuon kaltaista blogia tulevankaan. Minä häpeäisin silmät päästäni.